Yleissitovuudesta paikalliseen sopimiseen

Syksyn 2017 uutinen Suomesta maailmalle oli Pisa-tutkimusten tulokset. Suomi sijoittui jälleen hyvin. Olimme seitsemäs. Se ei ole yhtä hyvä kuin aiemmin, jolloin olimme paras peruskoulutuksen järjestämisessä. Pisa-tutkimus aiheuttaa kiinnostusta ympäri maailmaa. Suomeen tulee kyselyjä, kuinka tulokset on aikaansaatu ja mitä heidän omissa maissaan voisi tehdä. Hyvä näin. 

 

OECD-maiden vertailussa Suomi valitettavasti ei pärjännyt yhtä hyvin. Maiden vertailussa oli tutkittu erilaisia kilpailutekijöitä; mukana oli 137 maata. Suomi sijoittui viimeiseksi työmarkkinoiden jäykkyydellä mitattuna.

 

Olin talousvaliokunnan mukana vierailulla Suomen Pankissa, jossa käytiin läpi eri maiden tämän vuosituhannen aikaista työllisyyskehitystä. Mieleenpainuva oli Saksan elpyminen vuodesta 2002 alkaen. Siellä järjestettiin uudelleen työmarkkinat niin sanotun Hartz-sopimuksen myötä. Paikallinen, yrityskohtainen sopiminen tuli mahdolliseksi. Se lisäsi työllisyyttä dramaattisesti. Saksassa liittokansleri Gerhard Schröder – vastoin omia sosiaalidemokraatteja – sai tämän uudistuksen vietyä läpi. Miksi Suomessa sosiaalidemokraattisessa liikkeessä tätä ideaa ei oteta millään ilveellä edes harkittavaksi, kun korostavat aina palkansaajien työllisyyttä. Ensimmäisen kerran kuulin, että työministerikin oli alkanut epäillä, että olisikohan tässä jotain uudistamisen paikkaa. Kun Suomen taloushistoria 50 vuoden kuluttua kirjoitetaan, niin siellä on aika synkkä luku, joka otsikoidaan ”Yleissitovuus loi uuden tason työttömyyteen”. 

 

On myönnettävä, että Saksassa erilaiset palkkausjärjestelmät eivät välttämättä yksilöiden kohdalla takaa riittävää elintasoa, mutta Saksan valtion tukitoimenpiteet ovat tukemassa asianosaisen elintasoa. On parempi, että on jotain työtä kuin ei mitään työtä. Se, että on työssä, tarkoittaa ammattitaidon parantumista ja eteenpäin pääsyn mahdollisuuksia.  

 

Saksan esimerkki pakotti minut miettimään Suomea, jossa maailman ainoana on yleissitova järjestelmä, vastoin perustuslakia. Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus olla sopimatta tai sopia. Mutta yleissitovuus sitoo niitäkin, jotka eivät ole olleet kummallakaan puolella sopimista. Saksassa yleissitovuus tarkoittaa sitä, että työpaikalla voidaan sopia toisinkin. Suomessa se on pakottavaa lainsäädäntöä. Ei ole vielä toistaiseksi mitattu, onko se perustuslain mukaista. Ei ainakaan sen hengen mukaista, kun yhdistysvapauskin on perustuslain mukainen oikeus.