Yhteisövero nollaan – ja kasvu alkaa

Suomen keskeisin ongelma on olematon tai heikko talouskasvu, jonka seurauksena Suomi velkaantuu huikealla vauhdilla. Olemme jääneet jälkeen kuuden vuoden aikana normaalilta kasvu-uralta jo yli 10 %. Samaan aikaan yritysten kilpailukyky on heikentynyt ja Suomi on menettänyt merkittävän osan Nokian tuomasta kansantuotteesta. Tilannetta vakavoittaa ammattiyhdistysliikkeen muuttuminen kaikkia muutoksia vastustavaksi ja yleislakolla uhkaavaksi organisaatioksi, joka omien suppeiden tavoitteidensa saavuttamiseksi on valmis kaatamaan kansantalouden entistä monimutkaisempiin ongelmiin.

On odotettu useamman vuoden ajan, että kansainvälinen noususuhdanne loisi kysyntää Suomen investointipainotteiselle vientiteollisuudelle. Heikko kilpailukyky kuitenkin johtaa siihen, että muiden maiden tilauskirjat täyttyvät ennen suomalaisyrityksiä. Huono kilpailukyky, siis kustannuksia enemmän kuin kilpailijoilla, alentaa yritysten tulosta ja heikentää kykyä uudistaa tuotantokoneistoa. Tämä on jo näkynyt pitkään kansantalouden tasolla, kun poistot ovat olleet jatkuvasti suurempia kuin investoinnit. Toivokaamme silti, että maailmantalouden kokonaisinvestoinnit kääntyisivät kasvuun ja vetäisivät Suomen nousuun. Aiemmin heikko kilpailukyky hoidettiin devalvoinnilla. Sitä vaihtoehtoa ei nyt ole. Sisäisen kustannusrakenteen ja rakenneuudistusten läpivieminen, ennen kuin ne vaikuttavat kilpailukykyyn, vienee vuosia. Devalvointi paransi tilannetta heti.

Merkittävä mahdollisuus on kotimaassa tehtävien päätösten avulla muuttaa yrittäjien/omistajien käyttäytymistä. Se tapahtuu muuttamalla riskin ja voiton keskinäistä suhdetta kasvuun kannustavaksi. Suuri osa, etenkin kotimarkkinayrityksistä, pyrkii selviytymään näköalattomasta taloudellisesta taantumasta alentamalla kuluja, vähentämällä työvoimaa ja vähentämällä riskipainotteisia kasvupanostuksia. Yritysten näkökulmasta päätös on henkiin pysymisen kannalta oikeutettu ja järkevä, usein jopa ainoa mahdollisuus. Valtion talouden kannalta kierre pahenee, kotimainen kysyntä supistuu, työttömyys ja sosiaalikulut kasvavat.

Yritysten käyttäytyminen 1990 – luvun lamasta muuttui samankaltaisesta tilanteesta voimakkaaseen kasvuun yhteisöveron hyvityksen myötä muutamassa kuukaudessa. Yritystulon kaksinkertainen verotus ja voimakas progressio oli aiheuttanut verosuunnittelua, joka silloin purkautui kasvuhakuisuutena ja voiton tavoitteluna yksinkertaisen, matalan verokannan muutettua tilannetta radikaalisti.

Viron veromalli, jossa yrityksen voitto voidaan jättää kokonaan yrityksen käytettäväksi, kiihdyttää yrityksen kasvuun. Samoin omavaraisuuden vahvistaminen helpottaa vieraan pääoman saantia, joka sekin vaikuttaa samaan suuntaan. On väitetty, että Viron veromalli Suomeen siirrettynä jopa nollaisi yhteisöverotuoton, mutta yrityksen omistajat eivät voi saada tuloa ilman yhteisöveron maksamista, joka Virossa on tällä hetkellä 20 %. Kansainvälinen verokilpailu on jatkuvasti alentanut eri maissa käytettyjä veroprosentteja. Irlanti on joutunut käyttämään 10 %:n verokantaa saadessaan yrityseroosion pysähtymään ja kasvun käynnistymään. Suomessa on paremminkin pyritty lisäämään verotaakkaa ja keksimään uusia verotettavia kohteita. Näyttää käyvän siten, että verokertymä paremminkin supistuu, ja yritykset myös supistavat toimintaansa, mikä on keskeisen kasvutavoitteen kannalta erittäin haitallista.

Jos arvioitaisiin yksittäisen yrityksen toiminnasta syntyneitä valtiolle tai yhteiskunnalle tulevia veroja ja muita maksuja, on yhteisöveron kokonaissumma vaatimaton verrattuna arvonlisäveron tai työtuloveron määrään. Jos yrittäjien motivaatio pystyttäisiin muuttamaan alentamalla yhteisövero vaikka 5 vuodeksi nollaan, todennäköisesti suuri osa yrittäjistä pohtisi toimintastrategiansa uudelleen. Yrittäjällä olisi ainutlaatuinen tilaisuus parantaa yhtiön tulosta ja samalla lisätä työvoimaa. Yrityksen maksamista veroista kaikista herkimmin taloudelliseen tilanteeseen mukautuu palkkasummasta maksettavat verot ja maksut. Yrityksen tulos voi parantua esimerkiksi investointivaiheen käynnistymisestä vasta usean vuoden jälkeen. Palkkasummasta sama tapahtuu muutamassa kuukaudessa. Ja lisäksi työttömyyskustannukset vastaavasti alenevat.

Esimerkki

Esimerkki: Yritys, joka toimii palvelualalla ja työllistää noin 25 henkilöä (asiantuntijaa) kokoaikaisesti. Yrityksen liikevaihto on 3 miljoonaa €, josta arvonlisävero valtiolle on 600.000 €. Bruttopalkkasumma on 1.300.000 €, joka sisältää ennakonpidätykset 425.000 euroa. Palkkojen sivukulut ovat 325.000 euroa. Yhtiön muut kulut ovat 625.000 euroa sisältäen poistot ja rahoituskulut. Yhtiön nettotulos ennen veroja on 150.000 €. Yhtiövero, joka on 20 %, rasittaa tulosta 30.000 €, eli liikevaihdosta 1,25 %. Vastaavasti yritys tulouttaa yhdestä työntekijästä palkkojen ennakonpidätysten, sosiaalikulujen ja arvonlisäverojen yhteisvaikutuksena 54.000 €, mikä on merkittävästi enemmän kuin yhtiön tuloksesta kertyvä vero valtiolle. Vaikka yhtiön nettotulos kaksinkertaistuisikin, on valtion kokonaisedun mukaista saada palkkatuloista kertyvä vero, koska lisääntynyt työllisyys vähentää työttömyyskustannuksia ja vastaavasti kiristynyt yhtiövero vähentää yrityksen kykyä ottaa lisää henkilökuntaa palvelukseen. Omistajille osingonnoston yhteydessä on syytä laittaa yksinkertainen yhtiöverotus, avoir fiscalin kaltainen vero, joka siis maksetaan vain nostettujen osinkojen osalta.

Yhtiön vakavaraisuus paranisi, riskinottokykyä jakaisi myös enemmän verottaja ja yhä useampi hanke täyttäisi edellytykset, joilla yrittäjän kannattaa pyrkiä kasvattamaan yritystään. Viron käyttämän veromallin vaikutukset ovat saman suuntaisia.
Poliittisesti yhteisöveron laskeminen nollaan ei liene kovin helppoa. Mielipideympäristössä oletetaan, että kaikkia pitäisi verottaa entistä enemmän. Sen tien eteenpäin kulkeminen johtaa vain entistä suurempiin ongelmiin.