Valtiolle ilmainen keino luoda 60.000 työpaikkaa

Harvoin eduskunnassa on puhuttu niin suurella itsevarmuudella ja tietämättömyydellä kuin yksin yrittäjien irtisanomiskiistasta käyty keskustelu oli. Sitä tultaneen jatkamaan, kun lakiesitys tulee ministeriöstä eduskuntaan.

 Kun yrittäjä palkkaa ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän, hänestä tulee työnantaja kaikkine velvollisuuksineen. Näiden yhteisvaikutus on monelle yrittäjälle niin suuri, että aloittavista yrittäjistä yli 90 % on tehnyt päätöksen, ettei koskaan palkkaa yritykseen ulkopuolista. Luku on kansainvälisesti erittäin korkea. Suomeen onkin syntynyt yksin yrittäjien suuri määrä, noin 70 000, suurempi kuin normaalissa kansantaloudessa tulisi olla. Keskustelussa vähäteltiin sitä, ettei yrittäjät palkkaisi heti väkeä, vaikka irtisanomismenettelyä jonkin verran lievennettäisiin pienissä yrityksissä.

 Yrittäjät harkitsevat kyllä palkkausta, jos monet asiat ovat kohdallaan. Tuotteille tai palvelulle tulee olla kysyntää niin, että toisellekin riittää työtä. Tarvitaan työtilat, koneet ja laitteet, tarvitaan käyttöpääomaa ja riskinottokykyä. Irtisanomiseen liittyvä riski on nykylainsäädännön mukaan yrittäjän vuosipalkasta puolet. Yrittäjä palkkaa henkilön ensin koeajalle ja sen jälkeen määräaikaiseen työsuhteeseen, ja jos kaikki menee hyvin, toistaiseksi pysyvään työsuhteeseen. Joissain tapauksissa kysymykseen tulee myös oppisopimuskoulutus. Työnantajajärjestön pääekonomisti esitti vakavissaan, että yrittäjä voisi palkata ensimmäisen työntekijän määräaikaiseen työsuhteeseen, mutta laki sanoo, ettei määräaikaista eikä oppisopimusta voi keskeyttää työnantajan puolelta. Rivikansanedustajiltakaan ei voi edellyttää, että he tuntisivat työlakeja tai -määräyksiä.

 Kun yrittäjiltä on kysytty, kuinka he palkkaisivat, jos lakia irtisanomisista modernisoitaisiin esim. Saksan malliin, heistä noin 60 000 ottaisi ensimmäisen työntekijän yritykseensä edellä mainittujen vaatimusten täyttyessä ja edellyttäen, että sopiva henkilö löytyisi. Aikaa kuluisi ehkä kolmisen vuotta, mutta ensimmäisen työntekijän palkkaamisen jälkeen palkataan toinen ja kolmaskin, jolloin todennäköinen lisätyöpaikkojen määrä olisi 50 000 – 60 000 pysyvää työpaikkaa.

 Suomen työllisyysaste tällä hetkellä on noin 72 %. Jotta kestävyysvaje saataisiin, tarvitaan 6 prosenttiyksikköä lisää työllistyviä. Edellä mainittu 60 000 on puolet tarvittavasta määrästä.

 Esitetty ratkaisu ei maksaisi valtiolle mitään, vaan toisi verotuloja ja vähentäisi työttömyyskustannuksia. Tällainen malli oli 70-luvulla Suomessa ja kun työttömyys kipusi 63 000:een, maahan muodostettiin hätätilahallitus. Nyt työttömiä on huomattavasti enemmän, kun työmarkkinoita on ”kehitetty” ja on saatu todennäköisesti maailman korkein kynnys työllistää ja työllistyä, minkä jokainen omalta osaltaan kantaa maailman toiseksi tiukimmalla verotuksella. Kunnia tästä kuuluu työmarkkinaosapuolille, jossa pientä yrittäjää, joka on ja on oleva todennäköisin uuden työpaikan luoja, ei ole koskaan kuultu.