Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Suomen perustuslaki oli 100 vuotta sitten maailman modernein. Se antoi äänioikeuden ja ehdokkuuden kaikille 23 vuotiaille suomalaisille. Suomen kansaa edustaa vaaleissa valittu eduskunta, jonka luottamusta valtioneuvoston tulee nauttia. Nämä elimet säätävät lakeja harkintansa mukaan.

Viimeisten 50 vuoden aikana tämä periaate on vähin erin rapautunut, tai rapautunut kokonaan työmarkkinoihin liittyvän lainsäädännön osalta. Jos toimialalla työnantajista ja työntekijöistä vähintään noin puolet kuuluvat järjestöihinsä, voidaan tehdä koko toimialaa koskeva yleissopimus, joka sitoo myös niitä, jotka eivät olleet kummallakaan puolella sopimusta tekemässä. Tämä periaate on pahassa ristiriidassa sopimusvapauden kanssa, etenkin, kun työehtosopimuksissa voidaan tehdä sopimuksen ulkopuolisille rasitteita, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan muiden yritysten ja henkilöiden toimintamahdollisuuksia. Tietääkseni missään muualla maailmassa ei ole tällaista sopimusjärjestelmää.

Kansainväliset vertailut, esim. OECD on todennut, että teollisuusmaista Suomen työmarkkinat ovat kaikista jäykimmät. Tämä käy ilmi nyt korkeasuhdanteen vallitessa, kun työttömien määrä Suomessa tällä hetkellä on noin 400.000. Työttömyys on länsimaihin verrattuna kaksinkertaisia. Ilman työtä olevien elämään sisältyy paljon hätää ja inhimillistä tuskaa, joka on pelkästään seurausta siitä, että työn tarjoaminen ja vastaanottaminen Suomessa on tehty vaikeaksi.

Nykyinen hallitus on pyrkinyt modernisoimaan työmarkkinoita. Tavoitteena on ollut nimenomaan työllisyyden parantaminen. Hallituksen toimien sekä suhdannetilanteen parantumisen seurauksena Suomeen on syntynyt muutamassa vuodessa 120.000 uutta työpaikkaa. Siitä huolimatta verotulot eivät riitä nykyisen yhteiskunnan ylläpitämiseen, vaan velkaannumme edelleenkin. Viimeinen kädenvääntö työmarkkinoiden kehittämisestä koskee irtisanomiskäytännön helpottamista pienemmissä yrityksissä. Kun henkilö ei enää selviydy tehtävistään, isommissa yrityksissä on mahdollista rakentaa muunlainen työtehtävä kuin aivan pienissä. Uudet työpaikat kuitenkin syntyvät pääosin alle 20 hengen yrityksiä. Isommat yritykset automatisoivat työtehtäviä, liikevaihto kasvaa, mutta työntekijämäärä supistuu. Yhden henkilön irtisanominen – kun asiassa ei ole edetty kaikkien monimutkaisten määräysten mukaisesti – maksaa yrittäjän vuosiansiosta puolet tai koko vuosiansion. Suomeen onkin syntynyt noin 70.000 ammatinharjoittajaa, jotka ovat päättäneet olla palkkaamatta ketään, kun riski epäonnistumisesta tuhoaa heidän yrityksensä.

SAK:n laittomat lakot sopivat kovin huonosti heidän jäsenistönsä edunvalvontaan, kun seurauksena on monen ihmisen pysyminen työmarkkinoiden ulkopuolella. Kannattaisi ottaa mallia Saksan työmarkkinoiden uudistamisesta vuosituhannen vaihteesta. Sen jälkeen Saksa on porskuttanut ylivoimaisena menestyjänä vuodesta toiseen EU:n 28 maan joukossa.

Kaiken lisäksi koko suomalainen yleissitova järjestelmä on joutumassa EU:n kieltämäksi, onneksi