Onko omaisesi hoivakodissa?

Hoivakotien ongelmat paljastuivat pari viikkoa sitten. Asiantuntijoiden tiedossa ongelmat ovat olleet pitkään. Suomessa valtio ei ole sellainen toimija, joka tilaa yksityiseltä sektorilta hoivapalveluja, vaan se on kunta tai kuntayhtymä. Voimassa olevan lainsäädännön johdosta kunnan oman palvelun ulkopuolelta ostettava yksityinen hoivapalvelu on kilpailutettava. Kunta siis voi valita määrittelemiensä kriteereiden ja valintaperusteiden mukaisesti tarjouskilpailussa menestyneet hoivapalvelujen tuottajiksi. Sopimuskaudet ovat usein vuosia.

Jokainen kunta voi itse määritellä, kuinka monta hoitajaa hoivattavaa kohden on. Yhtenäistä käytäntöä, jonka valtio määräisi, ei siis ole, vaan järjestämisvastuu on yksinomaan kunnalla. Kunta tekee myös tarvittavat muutokset koskien mm. hoitajien määrää. Kunta myös järjestää oman harkintansa mukaan hoivakotien valvonnan, jotta asukkaat tai hoivattavat saavat asianmukaisen hoidon, joka sopimuksessa on yksityiskohtaisesti määritelty.

Tunnen asiaa omakohtaisesti 10 vuoden ajalta, jolloin äitini oli kunnallisessa hoivakodissa ja isäni Esperin hoivakodissa. Esperin hoivakodin lääkäri teki mielestäni aivan asiallisen arvion isäni hoidon tarpeista yksityiskohtineen, ulkoiluttamisesta ja saunottamisesta jne. Kävin häntä katsomassa viikoittain tutustuen samalla hoivahenkilöstöön. Kun hoivakodin johtaja vaihtui, toimintakin muuttui. Isäni ei ollut valittajatyyppi, mutta kun hän ei ollut saanut käydä saunassa 3 kuukauteen eikä häntä oltu ulkoilutettu 3 kuukauteen, otin tuntemaani Esperin toimitusjohtajaan yhteyttä ja huomautin, että palvelu ei vastaa sitä, mistä isäni maksaa. Kunta veloittaa hoivattavilta kuukausimaksun, joka on kunnan ja hoivakodin tekemässä sopimuksessa määritelty. Hoivattavan eläke- ja muut tulot siirtyvät käytännössä kokonaan kunnan tilille ja hoivattavalle jää pieni summa käyttörahaksi. Tämän periaatteen johdosta itseasiassa kunta ylläpitää hoivapalveluja hoivattavilta perittäviltä maksuilla silloin, kun heillä on maksukykyä.

Isäni hoidon kohdalla masentavin tilanne oli, kun hänen huoneeseensa ei enää saatu valoja syttymään. Valottomuus oli jatkunut päiviä. Ulkomaalaistaustainen apuhoitaja ei ollut huolehtinut lamppujen vaihdosta eikä myöskään kertonut asiaa eteenpäin. Useampi päivä pimeydessä pani minut soittamaan Esperin toimitusjohtajalle ja esitin laatumoitteita hänelle. Seurauksena Esperin laatupäällikkö, ”DI” tapasi minut Eduskunnan kahvilassa. Näkemyksemme laadusta ei ollut yhteneväinen. Olen siviilielämässä tutustunut laatujärjestelmiin aika syvällisesti. Oma kotikuntani ryhtyi tämän jälkeen valvomaan hoitokoteja useammin. Laskut maksettiin kuitenkin täysimääräisinä, vaikka palvelu oli vakavasti puutteellista. Siis isäni maksoi viranhaltijan laiminlyöntien johdosta hoidosta, jota hän ei saanut.

Keskustelussa on puhuttu hoitaja –mitoituksesta. Nykyinen SDP:n varapuheenjohtaja esitti pontevan välikysymyksen eduskunnassa vaatien 0,7 hoitajamitoitusta. Tampereella kaupunginhallituksessa hän oli ollut tiukasti 0,57 mitoituksen kannalla, mutta hyväksyi 0,56 Tampereen kaupungin normiksi. Aika kaksinaamaista ja härskiä politiikkaa valtakunnan tasolla!

Isäni kannalta ja kaikkien muidenkin hoivattavien kannalta on aivan olennaista, että tarpeellisin välein kunkin hoidettavan kohdalla tehdään tarkastelu hoidon tarpeesta. Hoitotoimenpiteet pitää kirjata hoidettavan huoneessa olevaan päiväkirjaan, milloin työt on tehty, kuka ja milloin. Tämä siksi, että laissa mahdollistetaan ns. omavalvonta. Hoivattavien heikentynyt kyky on kuitenkin perusteena siihen, että omaisten tulee nähdä, milloin mitäkin on tehty ja onko jotain jätetty tekemättä. Todennäköisesti hoivattava voi edellyttää kunnalta palautusta niistä toimenpiteistä, jotka ovat jääneet tekemättä.

Uudessa laissa omavalvonta on edelleen merkittävä keino huolehtia hoivattavan edusta. Jos sote –uudistus menee lävitse, hoivattavalle tulee myös oikeus valinnanvapaus hoivapaikan suhteen. Se on merkittävä parannus ja välillisesti vaikuttaa hoivakotien laatuun parantavasti, koska muutoin syntyy asiakaskatoa. Hoitajamitoituksella, joka olisi kategorinen vähintään 0,7 ei nykytilanteeseen olisi juurikaan vaikutusta, koska keskimääräinen hoitajamitoitus on jo tällä hetkellä 0,67. Paljon olennaisempaa on, että kunkin hoivattavan kohdalla hoidon tarve määritellään riittävän tihein määräajoin, koska asiakkaan kunto saattaa muuttua. Tämän mukaan seuraa hoitajatarve, ja potilaiden yksittäinen maksuvelvollisuus hoidosta, jonka toteutumista kunta on velvollinen aktiivisesti valvomaan.

Kun kunnat, eivätkä muutkaan viranomaiset ole puuttuneet hoivayhtiöiden räikeisiinkään hoivan laiminlyönteihin, ovat hoivayhtiöt tehneet ylimmälle johdolle kannustavia palkkiojärjestelmiä, jotka ovat pohjautuneet vain kasvuun ja kannattavuuteen, ei laatuun. Tämän johdosta myös hoitajamitoituksessa on menty riman alta niin kauan, että siitä on tullut jo toimialan tapa. Myös Esperin hallitus kannustaessaan toimivaa johtoa on asettanut tavoitteekseen edellä mainitut seikat. Seurauksena on Esperin katastrofaalinen hoitokäytäntö, yrityksen arvon romahtaminen ja koko toimialan joutuminen pääomasijoittajien silmissä houkuttelevaksi rahantekokoneeksi. Esperin hallituksen olisi syytä ymmärtää tehdä oikea johtopäätös: erota, jotta yhtiö pääsisi takaisin uskottavaan kehitysuraan.