Lisätalousarviossa lievää helpostusta yrittäjille

Pitkään jatkunut keskustelu arvonlisäveron velvollisuuden alarajan muuttamisesta on saamassa lievän parannuksen tai pitäisikö sanoa, inflaatiokorjauksen. ALV-velvollisuuden alaraja nousee 8.500 eurosta 10.000 euroon ja huojennusalueen yläraja 22.500 eurosta 30.000 euroon. Sen sijaan valmistelussa on edelleenkin ALV:n tilityspäivän muuttaminen siten, että tilitys valtiolle olisi vasta sen jälkeen, kun maksu on tullut asiakkaalta. Nythän yrittäjä joutuu maksamaan ALV:n valtiolle, vaikka asiakas ei vielä ole maksanut laskuaan.

 

Toinen lievä muutos on sukupolvenvaihdokseen liittyvä maksuaika, joka muuttuu viidestä vuodesta seitsemään vuoteen. Varsinainen ongelma jää siis edelleen olemaan. Yritysvarallisuudesta yrittäjät maksavat perintöveroa, mitä esimerkiksi osuustoiminta ei joudu koskaan maksamaan. Vast’ikään muutettiin kuitenkin osuuspääoman koron verokohtelua siten, että siitä tuli pääosin verotettava pääomatuloa.

 

Hallitusohjelmia on rukattu ja useimmat puolueet ovat niitä myös julkistaneet. Ilmassa on yritysverotukseen tarkoitettuja muutoksia. On havaittu, että nykyinen listaamattoman eli tavallisen yhtiön verotus on varsin usein korkeampaa kuin esimerkiksi vuokratulon tai muun pääomatulon verotus korkeimmillaan on (32 %). Kansantalouden tasolla tämä näkyy siten, että poistot ovat suuremmat kuin investoinnit koko maassa. Tällöin maamme taloudellinen kapasiteetti supistuu eikä kasva.

 

Myös työsuhteisiin yritettiin saada lievä koeajan pidennys eli neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Kuuden kuukauden koeaika on vallitseva käytäntö julkisella sektorilla. Huolimatta siitä, että ministeri Ihalainen ajoi asiaa, työntekijäjärjestöt ampuivat sen alas saman tien.

 

Rahamarkkinat ja yritysrahoitus on poikkeuksellisessa tilassa. Rahaa on enemmän kuin koskaan, mutta ne, jotka tarvitsevat, harvoin ovat niin riittävän hyvillä vakuuksilla matkassa että pankki myöntäisi luottoa. Kipeimmin tämä kohdistuu ns. kasvuyrityksiin, joissa oma pääoma ja vakuudet ovat niukat, mutta rahoitustarve suuri. Näiden yritysten verotus on korkea, yli 40 %, kun yritysvero ja osingonsaajan vero lasketaan yhteen.

 

Henkilökohtaisesti kannatan Viron veromallin käyttöönottoa, joka antaa kannustavuutta kasvuun ja parantaa yhtiön kykyä saada ulkopuolista pääomaa. Suomi tarvitsisi nopeasti 200.000 ihmisen työllistäjät, mikä käytännössä tarkoittaa 10.000 – 20.000 kasvavaa yritystä.

 

Palkansaajankin verotus alkaa olla tapissaan. Marginaalit ylittävät jo keskituloisilla yli 50 %, jolloin ihmiset mieluummin jättävät vastaanottamatta lisätehtäviä. Marginaaliverotus käytännössä ei saisi ylittää 50 %:n, jotta ahkerien ihmisten työhalut säilyisivät.

 

Ansiosidonnaisen 500 päivän maksimimäärä on helposti houkuttelemassa, jolloin työttömyys pitkittyy ja uuden työn saanti myös jyrkästi vaikeutuu. Ruotsin mallin mukainen aleneva ansiosidonnaisuus olisi omiaan tässä tilanteessa estämään pitkäaikaistyöttömyyden syntymistä.