Keski-Uudenmaan sähköverkot

Parikymmentä vuotta sitten käytiin mieleen painunut neuvottelu Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen ja Keravan Energian yhdistämisestä. Kerava oli hakeutunut 1960–luvun alkupuolella kaukolämpöhankkeineen omaksi yhtiökseen Keski-Uudenmaan alueella toimivasta sähkölaitoksesta. Järvenpään kaupunginjohtaja oli yksi niiden kuntajohtajien joukossa, jotka arvioivat, että myymällä osuutensa oman kunnan alueella toimivasta sähköyhtiöstä voitaisiin kunnan velkataakkaa supistaa merkittävästi. Keravalla puolestaan ajateltiin, että mittakaavaetu olisi saavutettavissa, jos sähkölaitokset fuusioituisivat tavalla tai toisella. Neuvotteluiden lopputulema oli, että Keravan Energia ostaisi Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen, mutta uudesta yhtiöstä sekä Järvenpää että Tuusula kumpikin saisivat erikseen 10 %:n osuuden ja Keravan kaupunki omistaisi 80 %. Neuvotteluissa sovittiin myös, että sähkön siirtohinta olisi koko alueella sama kuin Keravalla, mikä merkitsisi siirtohinnassa merkittävää alennusta tuusulalaisille ja järvenpääläisille.

Kaikesta päättäen avainhenkilöt Järvenpäässä eivät voineet sietää, että keravalaiset olisivat enemmistöosuudella määräämässä yhtiön asioista ja houkuttelivat tuusulalaiset myymään yhtiönsä Fortumille. Mukana oli myös Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen toimitusjohtajan ilmeinen intressi saada uusi työpaikka Fortumilta.

Ei kulunut aikaakaan, kun Fortum yhdisti sähköverkkonsa siirtohinnat, jota vastaan asiakas ei voi käytännössä suojautua. Energian hinnan voi kilpailuttaa, siirtohintaa ei. Kaupan seurauksena kolmen kunnan yhteen liittäminen näyttää aina vain entistä vaikeammalta, ellei tätä perusvirhettä, yhtiön myymistä ulkopuoliselle Fortumille ja sen seurauksena verkon myymistä Carunalle, saada korjatuksi. Mahdotonta se ei ole, varsinkin kun pääomaa on saatavissa alhaisella korkotasolla. Seudullisesti iso energiayhtiö pystyisi hyödyntämään sähkön ja kaukolämmön yhteistuotannon nykyistä paremmin. Kaikki olisi alueen, elinkeinoelämän ja kotitalouksien eduksi. Tuusulan ja Järvenpään kannattaisi asettaa strategiseksi tavoitteekseen verkon takaisinosto. Sähköverkko on luonnollinen monopoli, jossa valtiovalta on ollut myötävaikuttamassa väärään suuntaan.

 

Jos omistajaksi joku ulkopuolinen halutaan, olisi pitänyt huolehtia siitä, että esimerkiksi työeläkelaitokset olisivat voineet olla koko Carunan osakekannan omistajana eikä pelkästään vähemmistöomistajana.