Keppiä ja porkkanoita

Pysähtyneisyyden aika näyttää päättyneen. Uusi hallitusohjelma pöllyttää suomalaista yhteiskuntaa enemmän kuin mikään 20 vuoteen. On syytäkin, Suomi on jäänyt muiden verrokkimaiden vauhdista ja velkaantumisen päättyminen on nyt ensimmäistä kertaa näköpiirissä. Maksettavaa jää seuraaville sukupolvillekin.

 

Vaikka hallitusohjelma on kattava ja osin koviakin vaikeuksia aiheuttavia, on karsinta ollut pakko tehdä. Tähänastinen elvytyskään ei ole juuri tilannetta parantanut, koska ei ole Suomen kustannustasolla vientimarkkinoilla kilpailukyky. Hallitusohjelmassa puututaan moniin yksityiskohtiin, mutta hiomista oin ylin kyllin. Idea avokonttorista sopiikin tähän tilanteeseen. Vaikka karsintaa tehtiin ohjelmatyön yhteydessä harkitusti mutta kovalla kädellä, näiden päätösten toteuttamiseen on vielä matkaa. Lakeja on muutettava roppakaupalla kuitenkin niin, että toivottua talouskasvua ei vaaranneta huonolla lainsäädännöllä.

 

Kunnallishallinnon kustannusten keventäminen miljardilla ja sote –uudistuksen hiominen toteutuskelpoiseksi ja kustannuksia alentavaksi samalla asiakasystävällisemmäksi, ei ole yksinkertainen asia. Koko hankkeeseen liittyy paljon tunnevaltaisuutta ja riskinä on, että palkkaharmonisoinnin kautta ei synny moneen vuoteen kustannusten säästöä, vaan kustannukset nousevat sadoilla miljardeilla vuodessa.

 

Kun kuuntelee eri etujen valvojien mielipiteitä, joille tulee nyt muutospaineita, jää ihmettelemään, onko johtavissa asemissa olevat ihmiset kyvyttömiä näkemään Suomen kokonaistilannetta ja sen johdosta haluttomia osallistumaan kaikkia koskeviin talkoisiin. Voi myös olla niin, että yhteiskunnan erilaiset tuet ja avustukset ovat niin kattavia, että omatoimisuus ja uusien ratkaisujen etsiminen jo omankin toiminnan osalta tuottaa ylen märin tuskaa ja ahdistusta. Tämä käy ilmi, kun kuuntelee palkansaajapuolen kommentteja, kuinka kauheaa jatkossa tulee olemaan, kun hallitusohjelma on tämmöinen. Ei muuten olisi, jos työntekijäjärjestöt olisivat olleet vähän kaukonäköisempiä 5 vuotta jahnatussa eläkeratkaisussa ja suhtautuneet Sipilän yhteiskuntasopimukseen edes uteliaina. Nyt voi käydä niin, että AY –oligarkia on pelannut itsensä hankalaan asemaan. Etuoikeudet yhteiskunnassa tulevat raukeamaan yksipuolisiin hallituksen toimenpiteisiin, mikäli neuvotteluhalukkuutta ja yhteisymmärrystä ei saada aikaan. Sen seurauksena vielä menetetään merkittävä määrä veronalennuksia ja työpaikkoja.

Hallitusohjelma on vajaat 40 –sivuinen, siis yli puolet pienempi kuin edellinen. Onneksi siellä on selkeissä epäkohdissa nähtävissä ratkaisut, joita haalitus tulee toteuttamaan ja monimutkaisissa kysymyksissä selvitysvaade ennen päätösten valmistelua. Myös yrittäjille tärkeä paikallisen sopimisen mahdollisuus näyttää aukeavan, joka antaa joustavuutta nyt ensimmäisien kerran myös niille yrityksille, jotka kuuluvat yleissitovuuden piiriin kuulumatta työnantajaliittoon. Vihdoinkin perustuslakia tulkitaan sopimusvapauden osalta oikein. Myös monia muita asioita, joilla on vaikutusta yrittäjän elämään, on hallitusohjelmassa lueteltu, kuten pienyrittäjien ALV:n muuttuminen maksuperusteiseksi, jolloin yrittäjien ei tarvitse maksaa omista rahoistaan valtiolle meneviä veroja.

 

Koeajastakin on maininta sen pidentämisestä, mikä yrittäjän kannalta vähentää rekrytoinnin epäonnistumisen riskiä. Paljon muitakin yksityiskohtaisia asioita on lueteltu, mutta aika näyttää, minkälainen ehdotus niistä valtioneuvostolta eduskunnalle tulee. Ehkäpä on toiveissa elää, että työnvälitystoiminta voisi osin tulla yksityiseksi liiketoiminta-alueeksi, jos työtön saa palvelusetelin, jolla voi valita, kuka etsii hänelle työpaikan. Haasteet ovat hallituksella kovat ja onnistumista toivoo nyt lähes koko Suomen kansa tai ainakin ne, jotka ymmärtävät, missä tilanteessa maa on.