Ilmastonmuutos kohdistuu ensimmäisenä maanviljelijään

Ensin tuli sateet ja sitten kuivuus. Maanviljelijän taakkaa lisäsi vielä Venäjän vastapakotteiden vaikutus vientimahdollisuuksiin sekä uusien Itä-Euroopan maiden vapautuminen tuotantokiintiöistä. Markkinatilanne maanviljelijän kannalta – yhdistettynä tuotanto-olosuhteisiin – ovat ajaneet maatalouden vaikeuksista kriisiin. Aikanaan Suomen liittyessä v. 1995 Euroopan Unioniin Suomi pyrki neuvottelemaan maataloudelle toimintaedellytyksiä. Neuvottelutilanne ei Suomen kannalta ollut helppo. Kahdenkymmenen vuoden aikana maatalous on joutunut aivan uuteen tilanteeseen ja rakennemuutos on ollut raju.

 Eduskunta käsittelee maatiloille annettavaa väliaikaista valtion vakuuspakettia, jossa yksittäisen maatilan rahoitusasemaa tuettaisiin 65.000 euron viiden vuoden lainalla sellaisille tiloille, joilla jatkossa on kannattavan toiminnan edellytykset. Ratkaisu antaa vain hengähdysaikaa, mutta ei ratkaise pysyvää kilpailukykyä.

 Maatalouden kehittämisen kannalta Suomeen pitäisi perustaa maatalouden TEKES, joka voimaperäisesti tukisi tuotekehitystä, liiketoimintaa ja muita mahdollisuuksia, joita maanviljelijät voisivat sivuelinkeinona toteuttaa nykyistä tehokkaammin. Nyt olisi oikea aika käynnistää voimaperäinen maatalouden uudistaminen, joka pohjautuisi innovatiivisiin tuotteisiin ja tuotantotapoihin, jossa Suomen luonnonolosuhteet, puhtaus, kasvukauden pitkä päivä ja lyhyt satokausi otettaisiin liiketoiminnan suunnittelussa riittävästi huomioon.

 Maaseudun kannalta on olennaista, että uusia liiketoimintamuotoja syntyy riittävästi, jotta väestöä on maaseutualueella riittävästi ja jotta palvelut säilyvät. Nykyinen väestön siirtyminen asutuskeskuksiin on vaarana koko yhteiskunnan kehittymisen kannalta, myös taloudellisessa mielessä. Maaseudulle jää paljon infraa ja rakennuksia vajaakäyttöön tai täysin käyttämättömiksi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uusia päiväkoteja, kouluja ja asuntoja tehdään toistamiseen kasvukeskuksiin, jossa hintataso on korkea. Vaikka maaseutuväestö myisi kiinteistönsä supistuvilla maaseutualueilla, niillä rahoilla ei pysty pääkaupunkisseudulla hankkimaan kuin 1/3 maaseudun asumismukavuudesta. Tässä mielessä maaseudun voimaperäinen kehittäminen uusilla toimintatavoilla on maan kokonaisedun mukaista. Asia kuitenkin politiikassa kääntyy vastakkain asetteluksi: kaupungit vastaan maaseutu. Tässä tilanteessa maan kokonaisetu on ilman muuta uudistaa maaseutuelinkeinoja ideoilla, joissa emme ole liikkeellä pelkillä bulkkituotteilla.