Hesari isänmaan asialla?

Maanantai-aamuna Eduskunnan kuppila kuhisi. Kaikissa pöydissä puhuttiin Helsingin Sanomien sunnuntaina 17.12.2017 julkaisemasta sotilastiedustelua koskevasta jutusta. Asiaa tuntevat kansanedustajat olivat tyrmistyneitä. Kun vielä Helsingin Sanomien nykyinen ja entinen päätoimittaja tukivat julkisuudessa lehden tekemän jutun aineiston julkistamista, tuntui siltä, että nyt asiat ovat karanneet Helsingin Sanomien toimituksessa.

 

Vuonna 1995 tuli voimaan mediaa koskeva lainsäädäntö, jossa valtion turvallisuutta koskevien tietojen julkistaminen tai muuten levittäminen on ankarasti rangaistu – vähintään ehdollista. Perusteluksi ei näin ollen riitä, että halutaan Suomessa ylläpitää sananvapautta. Sananvapauttakin on yleisesti ottaen rajoitettu mm. kunnianloukkausta koskevalla lainsäädännöllä. Kyseessä olevalla lainkohdalla on haluttu suojella valtion turvallisuutta. Lehden toimitus vetoaa lukijan etuun. Jos lukija joutuu valitsemaan sananvapauden ja maan  turvallisuusuhalle välillä , luulen, että enemmistö on enemmän huolestunut turvallisuudestaan kuin sananvapaudestaan. Maissa, joissa turvallisuus on menetetty, on yleensä menetetty myös sananvapaus ja paljon muuta. Luulisi 100 vuoden itsenäisyyteen liittyvän tarpeeksi paljon opettavaisia tilanteita, jotka ovat olleet vähällä lopettaa Suomen itsenäisyyden.

 

Kun väitetään, että artikkeleissa olleet tiedot ovat yleisesti olleet julkisia tai tiedossa, on niiden julkaisemisella oma merkityksensä. Ne vahvistavat tai heikentävät niitä asioita, jotka ovat meistä kiinnostuneiden tiedossa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse maanpetoksesta, koska ei ole sota-aika. Muussa tapauksessa tulkinta voisi hyvin olla maan petoksesta tuomitseminen.

 

Toimittajat eivät voi tehdä juttuja välittämättä lainsäädännöstä. Käytännössä toimitus voi kirjoittaa hyvinkin viitteellisesti ja vihjailevasti joutumatta vastuuseen, koska kohteena olevat kokevat häviävänsä medialle ennen pitkää oikeudenkäynnissäkin voitetut jutut.

 

 Onko tässä tapauksessa kyse siitä, että on haluttu vaikuttaa Eduskunnan käsittelyssä olevan sotilaallista tiedustelua koskevan lainsäädännön sisältöön siten, että medialla jatkossa olisi nykyistä vapaammat kädet julkaista asioita, vaikka ne olisivat isänmaan edun vastaisia. Tällä hetkellä vaikutus näyttää kääntyneen täysin päinvastaiseksi.