Exit-vero, verottajan uusi innovaatio

Euroopan Unionin yksi kantava periaate on yksilön vapaan liikkumisen oikeus. Siihen liittyvät epäsuorat rajoitteet, kuten verot tai maksut, ovat EU – lainsäädännön vastaisia. Suomen verottaja haluaakin kaiketi muuttaa tätä EU:n vapaan liikkuvuuden periaatetta, koska se on suunnitellut maasta poistumisveron.

 

Kieltämättä vastaavia järjestelmiä on eräissä maissa, joilla halutaan estää tai ainakin rahastaa maasta poistuvia. Tunnetuin esimerkki lienee Pohjois-Korea. Jos halutaan löytää joku toinenkin esimerkki, se on Kuuba.

Euroopassakin oli aikaisemmin merkittäviä rajoittavia esteitä, mm. Itä-Saksassa betonista ja piikkilangasta sähköllä rajoitettu muuri.

Keskustan veroprofessorin puheet omituisia

Elinkeinoelämän Keskusliiton veroseminaarissa esiintyi mm. finanssioikeuden professori Heikki Niskakangas, joka on Keskustapuolueen pitkään käyttämä veroasiantuntija. Jo aiemmin hänen omaperäiset mielipiteet ovat herättäneet kummeksuntaa. Hän on mm. esittänyt, että yritysomaisuuden perijät ovat laiskempia kuin muut perijät. Lisäksi hän on esittänyt, että yrittäjän verotuksessa ei saa ottaa huomioon liiketoimintariskiä.

Seminaarissa hän haukkui Viron veromallin mm. toteamalla, että mikään sivistysvaltio ei voi olla kiinnostunut Viron veromallista. Hän ei kuitenkaan perustellut näkemystään muuten kuin että Suomen valtio menettäisi 2,5 miljardin euron yhteisöverotuoton, jos siihen Suomessa siirryttäisiin. Viron veromalli kuitenkin pakottaa maksamaan yhtiön veroa aina, kun yhtiöstä otetaan osinkoa. Mutta jos omistaja haluaa kasvattaa yritystään Virossa, niin hänelle jää Virossa käyttöpääomaksi se osa, mikä Suomessa menee verottajalle. Virossa näin ollen yrityksen riskinkantokyky paranee olennaisesti, jolloin syntyy myös herkemmin uusia työpaikkoja. Palkkasummasta saatu tulovero valtiolle ja kunnalle on paljon tehokkaampi veromuoto kuin yhteisövero, koska se vähentää myös työttömyyden kustannuksia ja lisää veropohjaa.

 

Toinen omituinen keskustelunavaus Niskakankaalta koski perintöveroa. TV – lähetyksessä hän totesi, että perintövero ei ole kansantalouden ongelma. – Mutta  jos parhaat suomalaiset pitkään menestyneiden yritysten perijät eivät pysty maksamaan perintöverojaan, ainoana keinona selviytyä perintöverosta on myydä koko yritys. Useimmassa tapauksessa ostaja on ulkomainen, jolloin siitä usein seuraa myös toimintojen siirtyminen Suomen rajojen ulkopuolelle. – Esimerkkinä Niskakangas käytti Fazerin perijöiden perintöverotaakkaa, jonka maksamiseen menee 10 vuoden osinkotuotot.

Kansanedustajat voisivat siirtyä tulospalkkaukseen – saataisiin vauhtia kasvuun

Nyt päättyvä vaalikausi on varoittava esimerkki, kuinka asioita voidaan lykätä, siirtää ja sotkea. Kuntauudistus, sote –uudistus, metropolihallinto, pisararata, kaikki keskeisiä alueen elinkelpoisuuteen vaikuttavia hankkeita, jotka valmisteltiin pinnallisesti ja päätösvaiheessa sotkettiin lopullisesti.

 

Neljän eduskuntavuoden aikana velkaa on otettu enemmän kuin koskaan, noin 30 miljardia euroa. Olisiko näin tapahtunut, jos kansanedustajien palkkaus olisi sidottu bruttokansantuotteen kasvuun. Esimerkiksi ns. veroton kulukorvaus noin 1000 euroa kuukaudessa voitaisiin varsin hyvin sitoa tähän lahjomattomaan tunnuslukuun, kasvuun. Jos kasvu on edellisen vuoden vastaavaan kuukauteen enemmän kuin 3 %, maksettaisiin kansanedustajille kulukorvaus kuten nyt, eli täysimääräisenä. Jos kasvu olisi 0 tai miinusmerkkinen, ei maksettaisi mitään. Nykyinen palkkiojärjestelmä ei siis ota lainkaan huomioon, kuinka hyvin kansanedustajat yhdessä hallituksen kanssa saavat synnytettyä kasvua, jonka seurauksena työllisyys paranee, ostovoima kasvaa, verot kevenevät jne.

 

Ilman kasvua seuraa hidasta näivettymistä, velkaantumista. Jätämme lapsillemme tällä menolla aivan liian raskaan velkataakan hoidettavaksi.

Olen esittänyt edellä mainittua ajatusta muutaman kerran tilaisuuksissa Eduskunnan ulkopuolella saaden raivoisat aplodit. Eduskunnassa palaute on ollut huomattavasti vaatimattomampaa. Ilmeisesti edes kasvun merkitystä ei aina oikein ymmärretä. Vasta viime viikkoina vaalien lähestyessä yhä useampi tajuaa, että tästä taloudellisesta tilanteesta ei enää veron korotuksilla ja leikkauksilla selvitä. Leikkauksilla voidaan vähentää kestävyysvajetta 1-3 miljardia. Veronkorotukset ovat aika lailla käytettyjä. Vaikka veroja korotettaisiin, kertymä ei juuri parane. Työn verotus on jo niin kovaa, että vapaa-aika voittaa ylityöt.

 

Yritysten verotus kiristyi vahingossa viimeisessä pääomaverouudistuksessa Arhinmäen vaatimuksesta niin paljon, että maassa ei ole tarpeeksi kasvuhaluisia, riskiä ottavia yrityksiä Verotuksen progressio on liian voimakas suhteessa riskin taakkaan.

Toisesta EU-maasta tuodun auton verotus

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin arvostelee todella rajusti tullia ja valtiovarainministeriötä tuontiautojen autoverotuksesta.

”Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on pyytänyt valtiovarainministeriöltä ja Tullilta selvitystä toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet autoveroa koskevan lainsäädännön ja verotuskäytännön muuttamiseksi.

Lisäksi Sakslin haluaa selvityksen siitä, miten perityn autoveron palauttamisesta ja oikaisumenettelystä on tiedotettu.

EU-tuomioistuin oli antanut jo vuonna 2013 Alankomaita koskevan tuomion, jonka perusteella myös Suomessa olisi vuoden 2008 jälkeen maahan tuotujen, käytettyjen ajoneuvojen verotuksessa tullut ottaa huomioon syrjimättömyysvaatimus.

Sakslinin mielestä ollut perusteltua, että ministeriö ja Tulli olisivat ryhtyneet tuomion jälkeen viivytyksettä toimenpiteisiin, jotta EU-oikeus toteutuisi tehokkaasti.

– Tuomion jälkeen Suomen autoverotuksen oikeustila oli selkeä. Se ei ollut vuodesta 2008 lähtien taannut, että toisesta EU:n jäsenvaltiosta ostetussa ajoneuvossa jäljellä oleva autovero ei missään olosuhteissa olisi suurempi kuin kotimaassa ostetussa ajoneuvossa jäljellä oleva autovero.

Tulliasiamies oli valittanut päätöksestä ensin Helsingin hallinto-oikeuteen ja sitten Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi asiassa päätöksensä joulukuussa 2014.

Sakslinin mielestä Tulli olisi voinut arvioida muutoksenhaun aiheellisuutta EU-oikeuden tehokkaan toteuttamisen ja myös perusoikeuksien toteutumisen näkökulmista.

SOTE uudistuksen rahoituspohja epäoikeudenmukainen

Uudessa sote –mallissa on lievästi kevennetty taakkaa niiltä kunnilta, jotka ovat hoitaneet sote-palvelut tehokkaasti. Valiokunnan esityksessä ehdotetaan 5 vuoden siirtymäaikaa. Sen kuluessa kunnat maksaisivat lisämaksua, vaikka olisivat hoitaneet aiemmin asiansa hyvin. Vastaavasti ne kunnat saisivat palautusta, jotka ovat hoitaneet asiansa huonosti. Eli hyvin asioita hoitaneita kuntia rangaistaan lisämaksulla ja huonosti hoitaneet kunnat palkitaan. Esimerkiksi Helsingin kaupunki saisi ehkä noin 100 miljoonaa euroa sen johdosta, että toiminta on ollut tehotonta!

 

Kyseessä on monessa kunnassa 1-2 veroprosentin suuruinen lisävero tai tulo. Kaikkiaan rahoituslaskelman vajavaisuus ja epäoikeudenmukaisuus herättää monia kysymyksiä, mutta tekee ymmärrettäväksi sen, ettei mallia ole tuote julkisuuteen aikaisemmin. Ensimmäisen kerran Suomen kunnallispolitiikan historiassa palkitaan niitä, jotka ovat hoitaneet asiansa huonosti ja rangaistaan niitä, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin.

 

Lisäksi näyttää siltä, että palkkaharmonisoimisen tuominen sote-alueisiin johtaa merkittäviin palkkakulujen lisäyksiin ilman työtehtävien muutoksia. Jos se tapahtuu, ei ole mitenkään mahdollista saavuttaa alkuperäisen 2,5 miljardin euron säästötavoitetta. Epäilen vielä, että järjestelmä on omiaan suosimaan julkisen sektorin palvelutuotantoa ja terveydenhoidon alalla toimivat yksityiset yrittäjät jäävät helposti päätöksissä huomioimatta. Ettei vaan käy niin kuin sairaanhoidon kuljetuksen yhteydessä, jossa päätösvalta siirrettiin sairaanhoitopiireille. Yksityisten yritysten määrä supistui muutamassa vuodessa 214:sta 40:een ja kaiken lisäksi kustannustaso nousi tuntuvasti.

 

Ruotsin mallin mukainen ratkaisu, jossa asiakkaalla on oikeus valita mieluisin palvelun tarjoaja palvelusetelillä, olisi poistanut edellä mainituista ongelmista suurimman osan. Ruotsissa ollaan varsin tyytyväisiä siellä 10 vuotta toimineeseen järjestelmään. Suomessa sosiaali- ja terveysalalla on vaara monopolisoitua ja vähentää kilpailun kautta asiakkaiden vaihtoehtoja.

Hyvä päätös Rinteeltä

Ministeri Rinne vetäytyi pisarahankkeesta, onneksi, ja säästi suomalaisten rahoja lähes 2 miljardia euroa. Ne voidaan nyt käyttää järkevämmin ja junaliikenne suunnitella huolellisemmin. Hyvä päätös!

Keskustelu Pisararadasta jatkuu

Valtiovarainministeri Antti Rinne pyrkii painostamaan lisätalousarvioon alkurahoitusta ns. Pisararadalle. Hankkeen kokonaiskustannukset, jotka jäisivät seuraavan hallituksen katettaviksi, ovat 2 miljardin molemmin puolin. Hallitusohjelmassa, jonka myös sosialidemokraatit ovat hyväksyneet, todetaan, että liikenneinvestoinnit toteutetaan tuottavuusjärjestyksessä. Alun alkaen Pisararadan tuottavuus näytti siedettävältä. Se maksaisi itse itsensä takaisin puolitoistakertaisena. Laskelmassa havaittiin kuitenkin megaluokan virhe. Pisararata ei korjatun laskelman mukaan maksaisi takaisin kuin korkeintaan puolet sen kustannuksista. Liikennehankkeita, jotka maksaisivat itsensä takaisin kaksinkertaisena, on runsaasti.

Yhden miljardin menettäminen Pisararadan rakentamisessa on suunnilleen yhtä paljon kuin Suomen kansantalouden vuosikasvu nykyään. Helsinkiin suuntautuva junaliikenne voidaan hoitaa monella muulla tavalla niin, että kapasiteetti kasvaa viidenneksen. Valtiovarainministeri ajaa hanketta, joka on taloudellisesti täysin kestämätön. Kokoomuksen ryhmässä huolestuneiden joukko on kasvanut. On ihmeteltyt, kuinka näin heikoin perustein ajetaan hanketta. Keskeisenä perusteena on, kun on sovittu, ja sopimuksista on pidettävä kiinni. Uusien laskelmien puitteissa on syytä todeta, että sopimus on tehty väärän tiedon varassa, eikä pisararataa kannata toteuttaa heikon tuottavuuden takia.

Lisätalousarviossa lievää helpostusta yrittäjille

Pitkään jatkunut keskustelu arvonlisäveron velvollisuuden alarajan muuttamisesta on saamassa lievän parannuksen tai pitäisikö sanoa, inflaatiokorjauksen. ALV-velvollisuuden alaraja nousee 8.500 eurosta 10.000 euroon ja huojennusalueen yläraja 22.500 eurosta 30.000 euroon. Sen sijaan valmistelussa on edelleenkin ALV:n tilityspäivän muuttaminen siten, että tilitys valtiolle olisi vasta sen jälkeen, kun maksu on tullut asiakkaalta. Nythän yrittäjä joutuu maksamaan ALV:n valtiolle, vaikka asiakas ei vielä ole maksanut laskuaan.

 

Toinen lievä muutos on sukupolvenvaihdokseen liittyvä maksuaika, joka muuttuu viidestä vuodesta seitsemään vuoteen. Varsinainen ongelma jää siis edelleen olemaan. Yritysvarallisuudesta yrittäjät maksavat perintöveroa, mitä esimerkiksi osuustoiminta ei joudu koskaan maksamaan. Vast’ikään muutettiin kuitenkin osuuspääoman koron verokohtelua siten, että siitä tuli pääosin verotettava pääomatuloa.

 

Hallitusohjelmia on rukattu ja useimmat puolueet ovat niitä myös julkistaneet. Ilmassa on yritysverotukseen tarkoitettuja muutoksia. On havaittu, että nykyinen listaamattoman eli tavallisen yhtiön verotus on varsin usein korkeampaa kuin esimerkiksi vuokratulon tai muun pääomatulon verotus korkeimmillaan on (32 %). Kansantalouden tasolla tämä näkyy siten, että poistot ovat suuremmat kuin investoinnit koko maassa. Tällöin maamme taloudellinen kapasiteetti supistuu eikä kasva.

 

Myös työsuhteisiin yritettiin saada lievä koeajan pidennys eli neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Kuuden kuukauden koeaika on vallitseva käytäntö julkisella sektorilla. Huolimatta siitä, että ministeri Ihalainen ajoi asiaa, työntekijäjärjestöt ampuivat sen alas saman tien.

 

Rahamarkkinat ja yritysrahoitus on poikkeuksellisessa tilassa. Rahaa on enemmän kuin koskaan, mutta ne, jotka tarvitsevat, harvoin ovat niin riittävän hyvillä vakuuksilla matkassa että pankki myöntäisi luottoa. Kipeimmin tämä kohdistuu ns. kasvuyrityksiin, joissa oma pääoma ja vakuudet ovat niukat, mutta rahoitustarve suuri. Näiden yritysten verotus on korkea, yli 40 %, kun yritysvero ja osingonsaajan vero lasketaan yhteen.

 

Henkilökohtaisesti kannatan Viron veromallin käyttöönottoa, joka antaa kannustavuutta kasvuun ja parantaa yhtiön kykyä saada ulkopuolista pääomaa. Suomi tarvitsisi nopeasti 200.000 ihmisen työllistäjät, mikä käytännössä tarkoittaa 10.000 – 20.000 kasvavaa yritystä.

 

Palkansaajankin verotus alkaa olla tapissaan. Marginaalit ylittävät jo keskituloisilla yli 50 %, jolloin ihmiset mieluummin jättävät vastaanottamatta lisätehtäviä. Marginaaliverotus käytännössä ei saisi ylittää 50 %:n, jotta ahkerien ihmisten työhalut säilyisivät.

 

Ansiosidonnaisen 500 päivän maksimimäärä on helposti houkuttelemassa, jolloin työttömyys pitkittyy ja uuden työn saanti myös jyrkästi vaikeutuu. Ruotsin mallin mukainen aleneva ansiosidonnaisuus olisi omiaan tässä tilanteessa estämään pitkäaikaistyöttömyyden syntymistä.

Vuosikirje tukiryhmälle

Suomen tilanne

Vaalit ratkaisevat tällä kertaa enemmän kuin yleensä meidän suomalaisten tulevaisuuden. Siksi olemme kaikki velvollisia tekemään työtä, jotta Suomi saataisiin uudelleen nousuun. Viimeiset politiikan 4 vuotta ovat olleet kivireen vetämistä. Päätökset ovat olleet vaikeita sen johdosta, että poliittisesti etäällä toisistaan olevat puolueet ovat olleet hallituksessa. Velkaantuminen, joka on lahjomattomin tunnusluku kansamme tilasta, on hurjaa vauhtia kasvamassa ja käännekohta on arvioitu vasta usean vuoden päähän. Tulemme jättämään seuraaville sukupolville erittäin raskaan taloudellisen taakan, eli velan hoitamisen velvoitteen. Kun velka on vielä käytetty ns. syömävelkana eikä rahoilla ole luotu uutta teollista tuotantoa tai yhteiskuntarakenteita eli infraa, on tilanne vieläkin tavanomaista tukalampi.

Työmarkkinoiden jäykkyys

Työmarkkinoiden jäykkyys, joka suojaa joissain tilanteissa työntekijää, on kääntynyt kynnykseksi, joka estää työmarkkinoille pääsyn. On toimialoja, joilla yritykset YT-lain säännösten johdosta eivät palkata uusia, esim. vastavalmistuneita ihmisiä. Kun nuorisotyöttömyydestä seuraa pitkäaikaistyöttömyys, on työntekijäjärjestöjen syytä pohtia, onko ns. ”saavutetut edut”, joista loppuun asti näytetään pitävän kiinni, oikea tapa luoda ihmisille edellytykset onnelliseen ja monipuoliseen elämään.

Kannustavuus on keskeinen tekijä, jota on syytä käyttää, jos halutaan yritysten ja ihmisten pyrkivän parempaan. Liian korkea tuloverotus palkansaajilla ja liian ankara yrityksiin kohdistuva verotus johtaa huonoon lopputulokseen. Haluamme vain välttää hankalia asioita ja toimia mukavuusalueella. Tästä on tullut muutamassa kymmenessä vuodessa laajalle levinnyt kansallinen ongelma. Työmarkkinoiden jäykkyys vie monen kohdalla motivoitumisen ja eteenpäin pyrkimisen mahdollisuudet vähäisiksi.

Uudistusten valmistelu

Seuraava hallitus joutuu ratkaisemaan selkä seinää vasten paljon muitakin ongelmia kuin edellä kuvatut. Tehtävään vaaditaan kokeneita kansanedustajia, ministereitä ja myös virkakoneisto, joka pystyy valmistelemaan toteutuskelpoisia monipuolisesti pohdittuja ratkaisuja. Tarvitsisimme todellisuudessa komitealaitoksen takaisin. Nykyinen valtiosihteerijärjestelmä saisi jäädä pääosin unholaan. Se on sotkenut valmisteluvastuun ja eduskuntaan tulee aivan liian paljon huonosti valmisteltuja lakiehdotuksia. Kaksi pahinta esimerkkiä ovat vahvoihin peruskuntiin pohjautuva suuri kuntauudistus sekä eduskunnassa nyt käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysalan kokonaisuudistus. Molemmissa valmistelu on ollut enemmänkin ideologista kuin tosiasioihin ja hyviin käytäntöihin pohjautuva. Molempien yhteisvaikutus Suomen talouteen on erittäin suuri. Ihmisten saamien palveluiden tuottajana kunnan rooli on hämärtymässä erilaisten hallintojärjestelmien taakse. Suomalainen itsehallinto kuntana on vaarassa. Käytännössä se tarkoittaa kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien kaventumista oman alueensa palveluihin ja niiden kehittämiseen.

Kevään 2015 eduskuntavaalit

Vaalit käydään sunnuntaina 19.4.2015 ja sitä ennen on ennakkoäänestysmahdollisuus. Kokoomuksen tämänhetkinen tilanne on rauhoittumassa 17-18 %:n kannatukseen. Parhaimmillaan pystymme säilyttämään nykyiset 44 paikkaa. Sosialidemokraatit ja Perussuomalaiset haluavat päästä nyt hallitusvastuuseen Keskustan kanssa, kun Keskusta on tällä hetkellä kannatusmittausten mukaan selvästi suurin puolue.

Eduskuntatalon kuppilan ilmapiirissä on selvästi nähtävissä, että Keskustapuolue valmistautuu pääministeripuolueeksi. Kokoomuksen tavoitteena on ehdottomasti päästä Keskustan kanssa hallitusohjelman myötä sopimukseen uuden porvarihallituksen muodostamisesta. Tämänhetkisen arvioni mukaan puolueiden näkemykset eivät merkittävästi poikkea toisistaan. Keskusta perinteiseen edunvalvontatapaansa puolustaa Keski- ja Pohjois-Suomen näkökantoja, jota voisi kutsua aluepolitiikaksi. Mutta Kokoomuksenkin tulee kantaa huolta koko maan elinvoimaisena pitämisestä. Mutta ennen kaikkea siitä, että suomalainen kilpailukyky saadaan korjattua ja työllisyys parantumaan. Näissä asioissa olemme selvästi voimakkaamman eteenpäin pyrkimisen kannalla.

Valmistautuminen vaaleihin

Edellisissä vaaleissa tukiorganisaationi käsitti noin 240 henkilöä. Tällä hetkellä luku lähentelee 500. Olen saanut paljon tukea ja kannustusta omien perusteltujen asioiden ja näkemysten esille tuomisesta. Ennen kaikkea, että Suomi saataisiin nopeasti kasvuun.

Olen tullut valituksi pääministerin yrityspoliittiseksi neuvonantajaksi, jossa olen omaa elämänkokemustani voinut ilman rajoitteita käyttää esittämällä uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja yrittäjiä vaivaaviin kipupisteisiin. Valmisteluun ovat menossa mm. ALV maksuaikojen muutos, tulonlähdejaon poistaminen, ja monia muita yksityiskohtia, jotka ovat jääneet aikaisemmilta haalituksilta hoitamatta.

Uskon Alexander Stubbin omaksumiskykyyn ja energisyyteen. Häntä tukemalla saamme hänestä erinomaisen pääministerin tai ainakin ministerin ja joka tapauksessa puoluejohtajan. Alku oli tempoilevaa, mutta tilanne on korjaantunut, kannatuksen heikentyminen on pysähtynyt ja kääntynyt nousuun.

Äänestäjäkuntani on pitkälti ikäisiäni. Monissa asioissa he ovat minua fiksumpia ja olenkin saanut heiltä viimeisten neljän vuoden aikana paljon palautetta. Näitä asioita olen pystynyt viemään edelleen eri ministereille pohdittavaksi. Kiitos, ja toivon niitä ajatuksia jatkossakin.
Kansanedustajien tekemien kirjallisten kysymysten ja aloitteiden määrästä on ollut toimittajien tekemiä lehtiartikkeleita. Kokoomuksen kansanedustajat ovat sopineet, että hallituspuolueena emme tee kirjallisia kysymyksiä emmekä aloitteita, koska voimme hoitaa asiat ministereidemme kautta.

Se, että tulisin uudelleen valituksi, ei ole itsestään selvää, ensimmäistäkään ääntä ei ole annettu. Ehkä 5000 ääntä on raja, jolla Uudenmaan vaalipiiristä tulee valituksi. Toivon, että tukihenkilöinäni autatte tämän tavoitteen saavuttamisessa. Haluan näin etukäteen kiittää teitä kaikesta siitä työstä, joka palvelee Suomea ja Kokoomusta ja meitä kaikkia.

Maksuehdot muuttuvat yritysten välisessä kaupankäynnissä

Nykyisin yritysten välisten sopimusten maksuaika on pisimmillään 60 vrk. Käytännössä isot yritykset käyttävät määräävää asemaansa pienempiin alihankkijoihin siten, että maksavat laskunsa alihankkijoille jopa puolen vuoden viiveellä. Tämä tietysti vaikeuttaa pienyritysten rahoitusasemaa. Monissa maissa tilanne on vielä tätäkin tukalampi. Euroopan Unionin laajuisesti on päätetty, että 30 päivää on maksimi maksuaika, ellei asiasta ole toisin sovittu pienemmän yrityksen ehdotuksesta.

 

Eduskunnassa käytiin asiasta hymistelevä keskustelu, kun samaan aikaan yrittäjiä rasitetaan Suomen valtion maksuajoilla. Esimerkiksi alv:n tilitysaika valtiolle lasketaan laskun päivämäärästä, ei maksajan maksupäivästä. Sen johdosta yrittäjä joutuu maksamaan alvin, vaikka ei ole saanut rahaa vielä omalle tililleen. Sinänsä törkeää menettelyä valtiolta – heikomman osapuolen ylikävelemistä . Sama ilmiö esiintyy myös valtion muissakin määräyksissä. erilaiset viivästysmaksut ovat kohtuuttomia ja monet niistä myös vähennyskelvottomia verotuksessa, jolloin niiden vaikutukset kertaantuvat.

Ehkä oikeudellisesti vaikein on ymmärtää sitä verottajan vaatimusta, että vero tulee suorittaa, jonka jälkeen syntyy vasta oikeus verovalitukseen. Verotuksessa, niin kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa, sattuu virheitä. Ei ole oikein, että tällaisessa tilanteessa verovelvollinen pannaan maksuvelvolliseksi ja vasta sen jälkeen saa valitusoikeuden. Joskus summat ovat niin suuria, ettei yrittäjällä ole mahdollisuutta määräpäivään mennessä hankkia rahoitusta verojen maksuun.

 

Ensi vuoden alusta muuttuu ns. vapaan sijoitetun pääoman kohtelu aikaisemmasta. Yrittäjä joutuu – estääkseen  yrityksensä konkurssilta – sijoittamaan yritykseensä lisää varojaan. Aikaisempi verokäytäntö oli, että yrittäjä sai palauttaa yrityksen päästyä takaisin tolpilleen, itselleen saman lainan summan ilman verotusta. Nyt meidän yritysystävälliset päättäjät väkisin runttasivat muutoksen, jonka perusteella yli 10 vuotta olevasta sijoitetun vapaan pääoman palautuksesta omistajalleen joutuu maksamaan veroa 8,25 %. Mutta pahimmillaan tätä käsitellään osingon kaltaisena tulona niin, että vero voi olla kertapalautuksesta lähes 50 %. Arvoisat yrittäjät, jos teistä on oikein, että viette rahaa pankkiin ja haette rahanne takaisin, teitä verotetaan. Pankissa sentään on talletussuoja, yritykseen sijoittajalla ei ole mitään suojaa, vaan riski, että menettää kaiken. Auttaakohan yrittäjää tässä ministeri Rinteen ehdottama motivointikurssi?

 

Yhtiöveronkevennys toteutettiin siten, että yhteisövero alennettiin 24.5 %:sta – 20 %:iin. Kuitenkin samaan aikaan samasta rahasta, joka siirtyy osinkona omistajalle, verotusta kiristettiin. Näiden yhteenlaskettujen muutosten vaikutus oli, että verorasitus, joka ennen huojennetun osingon osalta oli 24,5 %, on tämän jälkeen 28,25 %. Erityistä huomiota ei annettu lainkaan niille, jotka olivat jo maksaneet korkeamman yhteisöveron ja nyt vielä joutuvat maksamaan korkeamman osinkoveron. Tämän kaltainen yrittäjien kohtelu on omiaan johtamaan yrittäjäperheessä siihen, että lapset eivät halua jatkaa vanhempiensa yritystoimintaa ja ammattiyhdistystaustaiset vasemmistolaiset ministerit nauravat sisäänpäin, mutta eivät edes ymmärrä sitä, että tämän tapaisilla päätöksillä viedään heidän kannattajiltaan työpaikkoja kaiken aikaa. Yritystoiminta siirtyy vauhdilla ulkomaille ja palveluyrityksetkin rekisteröityvät Viroon.