Pakolaisille englantia

Kotouttamisen epäonnistuessa ongelmat kasaantuvat. Ne ovat henkilökohtaisia ongelmia, mutta myös sekä valtiollisia että koko perheen ongelmia. Kun Suomeen tulee pakolaisia, on perinteinen tapa tietysti tarjota heille kotouttamiseen kuuluvaa suomen kielen opetusta. Kuitenkaan käytännössä tällainen henkilö ei voi olla varma siitä, onko hänen suomen kielen koulutuksensa juuri sitä, mikä hänen kannaltaan on hyvä. Hän ei tiedä, saako hän turvapaikkapäätöksen myönteisenä, eli voiko hän voi jäädä Suomeen, jolloin tietysti suomen kieli auttaisi häntä työllistymään.

Minuun ovat monta kertaa työnantajat ottaneet yhteyttä, voisiko tässä vaiheessa jo tarjota kuitenkin englannin kielen koulutusta. Muutaman sadan englannin kielen sanan ymmärtäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että ihminen voidaan sijoittaa yksinkertaisiin tehtäviin, esimerkiksi autojen huoltohalleihin renkaan vaihtamiseen tai vastaavaan työhön. Työnantajalla on myös vastuu siitä, että työ tehdään turvallisesti asettamatta työntekijää millekään riskille alttiiksi.

Tällainen henkilö, joka Suomessa osaa englantia muutaman sata sanaa, on työllistettävissä sentyyppisissä töissä, joissa näitä ihmisiä voidaan käyttää. Niitä työtehtäviä on runsaasti tarjolla. Suomalaisille eivät tahdo matalapalkka-alan työtehtävät maistua. He katsovat, että heillä on oikeus vähän parempaan. Mutta tänne maahan tulevalle mikä tahansa työtehtävä on menestymisen alku. Se mahdollistaa sosiaalistumisen sekä suomalaisen elämäntavan paremman ymmärtämisen ja ennen kaikkea se tarjoaa ihmiselle omanarvontuntoon liittyvää järkevää työtehtävää.

Kun tästä asiasta keskusteltiin eduskunnan tarkastusvaliokunnassa, niin valtionhallinnon ihmisten kannanotto oli täysin kielteinen tähän englannin kielen vaihtoehdon tarjoamiseen. Euroopan unionin tasollakin saattaisi olla järkevää, että jos on pieni kielialue, niin kannattaisi aloittaa englannin kielen opiskelulla. Jos he jäävät sitten maahan, niin siitä on hyötyä joka tapauksessa. Jos he siirtyvät Euroopassa johonkin muualle, on siitä sielläkin hyötyä. Vaikka he siirtyisivät sitten vielä Euroopan rajojen ulkopuolelle, englannin kielen taidosta on merkittävä hyöty.

Kansallisesti olemme itsekkäitä, kun emme ymmärrä omaa etuamme tässä. Espoon kaupunki ilmoitti, että kolmanneksi asiointikieleksi he tulevat valitsemaan englannin. Espoo on tässä asiassa varmasti edelläkävijä. Tämän takia toivon, että tämä asia harkittaisiin uudelleen. Englannin kielen taito pakolaisten keskuudessa työllistäisi ja vähentäisi erilaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Silloin kun asianosainen haluaa, hän voisi valita suomen, ruotsin tai englannin kielen välillä sen kielikoulutuksen, jonka hän katsoo itselleen hyväksi.

Haastattelu Iltasanomat 20.10.2016

Kansanedustaja Eero Lehti pitää Suomen talouden suurimpana ongelmana työehtosopimusten yleissitovuutta

Eduskunnan tarkastusvaliokunta sai syyskuun alussa käsiinsä Helsingin yliopistolta tilaamansa selvityksen eduskunnan budjetti- ja valvontavallan toteutumisesta. Viesti oli tyly: eduskunnan budjettivalta kangertelee. Valtaa on siirtynyt toimeenpanokoneistolle, osin eduskunnan passiivisuuden takia.

Tutkimuksen ohjausryhmän jäsen, kansanedustaja Eero Lehti (kok) sanoo, että suurin syy eduskunnan budjettivallan rapautumiseen johtuu työehtosopimusten yleissitovuudesta. Järjestelmä on jäykistänyt Suomen työmarkkinat.

– Yhteiskunnan arvo muodostuu työn tekemisen laadusta, määrästä ja siitä, kuinka moni siihen osallistuu. Koko lainsäädäntö on valunut vähin erin työmarkkinajärjestöille. Eduskunta näennäisesti hyväksyy ja täyttää tämän juridisen vaatimuksen, että lainsäädäntö on eduskunnan hyväksymää, mutta tosiasiassa eduskunta ei voi vaikuttaa siihen, mitä työmarkkinaosapuolet ovat itselleen hyväksi havainneet, Lehti sanoo.

Lehti korostaa sanaa ”itselleen.”

– Etujärjestöt eivät valvo muuta kuin jäsentensä etuja. Joskus tuntuu, että eivät sitäkään.

Lehden mukaan Suomen kilpailukyky on kohtuullinen, mutta työmarkkinat ovat rapakunnossa.

– 40 vuodessa työttömien ihmisten määrä on kasvanut 20 000–30 0000 hengestä yli 600 000:een.

600 000 työtöntä kuulostaa isolta luvulta. Työ- ja elinkeinoministeriö laskee laajaksi työttömyydeksi noin 450 000 henkeä. Se ei Lehden mukaan riitä.

– Olen laskenut mukaan kaikki ne, jotka eivät aidosti ole toimivassa tehtävässä, esimerkiksi he, jotka eivät ole työmarkkinoilla lainkaan. Meillä on 50 000–100 000 ihmistä, jotka eivät ole edes kirjoissa ja kansissa, koska he arvioivat, etteivät menesty työmarkkinoilla.

Lehden mukaan nykyinen työmarkkinajärjestelmä, jossa valta on ay-liitoilla ja Etelärannalla, on rakentunut vähin erin. Niinpä suuri osa ihmisistä uskoo, että malli on oikea.

– Mikään muu kansakunta ei usko, että tämä malli on oikea. Yleissitovuuden periaate ei näytä kelpaavan millekään muulle maalle, eivätkä nämä, jotka ovat sen tähän maahan rakentaneet edes itse usko siihen. Jos he uskoisivat, he veisivät sitä konsulttibisneksenä muihin maihin.

Lehti myöntää, että toisenlaisilla työmarkkinoilla kaikki eivät saisi sellaista palkkaa, jolla elää.

– Mutta se pitää sitten subventoida erilaisilla tuilla. Järjestelmän pitäisi olla sellainen, että ensin pitää olla työmarkkinoilla ja vasta sitten saat loput. Nyt kokonaistyötuntien määrä pienenee, jolloin verotaakka kasaantuu niille, jotka ovat työmarkkinoilla tai sitten kulutusveroihin kuten alviin.

Lehti arvioi, että kustannukset yleissitovuudesta lähentelevät 10 miljardia euroa vuodessa.

– Laskin sen päässäni. Työttömyyden suorat kustannukset ovat neljä miljardia euroa ja kun mukaan lasketaan menetetty työpanos ja työttömyyden sosiaaliset ongelmat, niin kustannus on erittäin suuri.

Lehteä korpeaa myös ay-liikkeen nauttimat verovapaudet.

– Ay-toiminta on vapautettu verosta ja sen kantokustannukset on pantu työnantajan maksettaviksi. Lakkoavustukset ovat pääasiassa verovapaita, sijoitustoiminnan tuotot ovat verovapaita, osinkoveroa ei ay-liikkeen tarvitse maksaa ja jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia, Lehti luettelee.

– Se on aivan oma aatelisto, joka nauttii sellaisia oikeuksia.

Myös muilta yleishyödyllisyyden tuomaa verovapautta nauttivilta järjestöiltä verovapaus pitäisi ottaa pois, sanoo Lehti.

Hänen mukaansa Suomen työmarkkinoiden rakenteesta johtuvat ongelmat aiheuttavat inhimillistä kärsimystä joka neljänteen kotitalouteen.

– Hyväkään koulutus ei enää takaa työpaikkaa. Jos tämä ay-rälssi on sitä mieltä, että näin on hyvä, niin he tulevat huomaamaan vähitellen, etteivät heidän lapsensa, jotka he ovat vaivalla kouluttaneet yhteiskunnan tuella, työllisty enää.

Samalla Lehti lähettää kitkerät terveiset.

– Ay-johto Antti Rinne, Lauri Ihalainen, Antti Lindtman, Eero Heinäluoma pitävät yrittäjiä typerinä, kun yrittäjät eivät halua tulla tähän järjestelmään mukaan. Ryhtykööt sitten viemään tätä ympäri maailmaa! Meillä Suomessa on kuitenkin tässä johtava asema maailmantaloudessa. Tämä on niitä harvoja asioita, joissa Suomi on vankassa johdossa, ja jos tätä sitten onnistutaan viemään naapurimaihin, niin meidän suhteellinen kilpailukyky ainakin paranee.

Lehti sanoo kaikkien poliittisten päättäjien olevan vain kiinnostuneita siitä, tulevatko he valituksi seuraavassa vaalissa. Päätöksenteossa painaa enimmäkseen oma intressi.

– He laskevat, kannattaako olla yleissitovuuden puolella, vaikka siitä aiheutuu yhteiskunnallisesti suuria ja monimutkaisia ongelmia.

Lehden mukaan maailmassa on kaksi maata, jotka ovat olleet aikaisemmin samassa tilanteessa kuin Suomi nyt.

– Iso-Britannia ennen Margaret Thatcheriä ja Saksa ennen Gerald Schröderiä. Molemmat panivat työmarkkinat markkinoiksi eivätkä kartelliksi. Suomen työmarkkinat eivät täytä mitään markkinamääritelmän lähtökohtaa.

Toimittaja: Mika Koskinen

Alkuperäinen haastattelu on ilmestynyt Iltasanomissa 20.10.2016

Kokoomus

 

Suomi – alisuoriutuja

Suomi on saanut Bengt Holmströmin talouden Nobel-palkinnon. On syytä muistella Holmströmin, Korkmanin ja Vihriälän raporttia elokuun 2016 lopulta. He totesivat, että Suomi on edellytyksiinsä nähden alisuoriutuja: syystä tai toisesta taloudessa ei ole sellaista dynamiikkaa, johon meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet. Toimittaja Unto Hämäläinenkin totesi, että ikävästi sanottu, jäi vaivaamaan, ja toivoi kommentaattorien näkemyksiä asiasta.

Tässä tulee yksi. Suomessa ei ole pelkästään kannusteloukkuja runsaasti tulonsiirtoja saaville eikä matalapalkka-aloilla.

  • Lähes puolet verovelvollisista on 50 % marginaaliveron tuntumassa. Lisätyömäärä vähentää vapaa-aikaa, jota otetaan yhä herkemmin, kun oma osuus työpanoksen kasvattamisesta ei ole riittävä.
  • Elinkeinonharjoittajat eivät ryhdy työnantajiksi, kun hallinnon taakka ja yritystoiminnan riskit ovat liian suuria nettovoiton mahdollisuuksiin verrattuna. Yli 90 %:lla aloittavista yrittäjistä ei ole tarkoitustakaan ottaa ketään ulkopuolista työhön. Valtaosa optimoi itsensä ammatinharjoittajiksi.
  • Eläkeläiset vaativat eläkkeiden parantamista, mutta eivät mahdollisuutta tehdä työtä pidempään.
  • Opiskelijat eivät enää kilpaile siitä, kuka valmistuu nopeimmin, vaan siitä, kuka heistä käyttää taitavimmin opiskelija-asemaansa hyväkseen.
  • Keskimäärin suomalaisessa yhteiskunnassa pyrkimys parempaan suoritukseen ei ole tarpeeksi monen kohdalla kannustavaa. Jopa yhteiskunnallisesti ei pidetä suotavana poikkeavan erinomaista suoritusta, vaan sen hedelmät pitää ”oikeudenmukaisuuden” nimissä jakaa kaikkien hyväksi ylikireällä verotuksella.

Edellä mainitut tekijät on synnytetty vähin erin viimeisten 40 vuoden aikana, jonka seurauksena työmarkkinaeliitti on kehittänyt vuonna 1975 olleiden työttömien määrän, runsaat 60 000, nykyiseen 600 000 työttömään, samalla nauttien yhteiskunnassa suurta arvostusta kansakunnan pelastajina. En ole aivan varma, joskus jopa epäilen, ovatko saavutukset todella ministerien tittelien arvoisia.

Eero Lehti, kansanedustaja, Kok.

Yhteisövero nollaan – ja kasvu alkaa

Suomen keskeisin ongelma on olematon tai heikko talouskasvu, jonka seurauksena Suomi velkaantuu huikealla vauhdilla. Olemme jääneet jälkeen kuuden vuoden aikana normaalilta kasvu-uralta jo yli 10 %. Samaan aikaan yritysten kilpailukyky on heikentynyt ja Suomi on menettänyt merkittävän osan Nokian tuomasta kansantuotteesta. Tilannetta vakavoittaa ammattiyhdistysliikkeen muuttuminen kaikkia muutoksia vastustavaksi ja yleislakolla uhkaavaksi organisaatioksi, joka omien suppeiden tavoitteidensa saavuttamiseksi on valmis kaatamaan kansantalouden entistä monimutkaisempiin ongelmiin.

On odotettu useamman vuoden ajan, että kansainvälinen noususuhdanne loisi kysyntää Suomen investointipainotteiselle vientiteollisuudelle. Heikko kilpailukyky kuitenkin johtaa siihen, että muiden maiden tilauskirjat täyttyvät ennen suomalaisyrityksiä. Huono kilpailukyky, siis kustannuksia enemmän kuin kilpailijoilla, alentaa yritysten tulosta ja heikentää kykyä uudistaa tuotantokoneistoa. Tämä on jo näkynyt pitkään kansantalouden tasolla, kun poistot ovat olleet jatkuvasti suurempia kuin investoinnit. Toivokaamme silti, että maailmantalouden kokonaisinvestoinnit kääntyisivät kasvuun ja vetäisivät Suomen nousuun. Aiemmin heikko kilpailukyky hoidettiin devalvoinnilla. Sitä vaihtoehtoa ei nyt ole. Sisäisen kustannusrakenteen ja rakenneuudistusten läpivieminen, ennen kuin ne vaikuttavat kilpailukykyyn, vienee vuosia. Devalvointi paransi tilannetta heti.

Merkittävä mahdollisuus on kotimaassa tehtävien päätösten avulla muuttaa yrittäjien/omistajien käyttäytymistä. Se tapahtuu muuttamalla riskin ja voiton keskinäistä suhdetta kasvuun kannustavaksi. Suuri osa, etenkin kotimarkkinayrityksistä, pyrkii selviytymään näköalattomasta taloudellisesta taantumasta alentamalla kuluja, vähentämällä työvoimaa ja vähentämällä riskipainotteisia kasvupanostuksia. Yritysten näkökulmasta päätös on henkiin pysymisen kannalta oikeutettu ja järkevä, usein jopa ainoa mahdollisuus. Valtion talouden kannalta kierre pahenee, kotimainen kysyntä supistuu, työttömyys ja sosiaalikulut kasvavat.

Yritysten käyttäytyminen 1990 – luvun lamasta muuttui samankaltaisesta tilanteesta voimakkaaseen kasvuun yhteisöveron hyvityksen myötä muutamassa kuukaudessa. Yritystulon kaksinkertainen verotus ja voimakas progressio oli aiheuttanut verosuunnittelua, joka silloin purkautui kasvuhakuisuutena ja voiton tavoitteluna yksinkertaisen, matalan verokannan muutettua tilannetta radikaalisti.

Viron veromalli, jossa yrityksen voitto voidaan jättää kokonaan yrityksen käytettäväksi, kiihdyttää yrityksen kasvuun. Samoin omavaraisuuden vahvistaminen helpottaa vieraan pääoman saantia, joka sekin vaikuttaa samaan suuntaan. On väitetty, että Viron veromalli Suomeen siirrettynä jopa nollaisi yhteisöverotuoton, mutta yrityksen omistajat eivät voi saada tuloa ilman yhteisöveron maksamista, joka Virossa on tällä hetkellä 20 %. Kansainvälinen verokilpailu on jatkuvasti alentanut eri maissa käytettyjä veroprosentteja. Irlanti on joutunut käyttämään 10 %:n verokantaa saadessaan yrityseroosion pysähtymään ja kasvun käynnistymään. Suomessa on paremminkin pyritty lisäämään verotaakkaa ja keksimään uusia verotettavia kohteita. Näyttää käyvän siten, että verokertymä paremminkin supistuu, ja yritykset myös supistavat toimintaansa, mikä on keskeisen kasvutavoitteen kannalta erittäin haitallista.

Jos arvioitaisiin yksittäisen yrityksen toiminnasta syntyneitä valtiolle tai yhteiskunnalle tulevia veroja ja muita maksuja, on yhteisöveron kokonaissumma vaatimaton verrattuna arvonlisäveron tai työtuloveron määrään. Jos yrittäjien motivaatio pystyttäisiin muuttamaan alentamalla yhteisövero vaikka 5 vuodeksi nollaan, todennäköisesti suuri osa yrittäjistä pohtisi toimintastrategiansa uudelleen. Yrittäjällä olisi ainutlaatuinen tilaisuus parantaa yhtiön tulosta ja samalla lisätä työvoimaa. Yrityksen maksamista veroista kaikista herkimmin taloudelliseen tilanteeseen mukautuu palkkasummasta maksettavat verot ja maksut. Yrityksen tulos voi parantua esimerkiksi investointivaiheen käynnistymisestä vasta usean vuoden jälkeen. Palkkasummasta sama tapahtuu muutamassa kuukaudessa. Ja lisäksi työttömyyskustannukset vastaavasti alenevat.

Esimerkki

Esimerkki: Yritys, joka toimii palvelualalla ja työllistää noin 25 henkilöä (asiantuntijaa) kokoaikaisesti. Yrityksen liikevaihto on 3 miljoonaa €, josta arvonlisävero valtiolle on 600.000 €. Bruttopalkkasumma on 1.300.000 €, joka sisältää ennakonpidätykset 425.000 euroa. Palkkojen sivukulut ovat 325.000 euroa. Yhtiön muut kulut ovat 625.000 euroa sisältäen poistot ja rahoituskulut. Yhtiön nettotulos ennen veroja on 150.000 €. Yhtiövero, joka on 20 %, rasittaa tulosta 30.000 €, eli liikevaihdosta 1,25 %. Vastaavasti yritys tulouttaa yhdestä työntekijästä palkkojen ennakonpidätysten, sosiaalikulujen ja arvonlisäverojen yhteisvaikutuksena 54.000 €, mikä on merkittävästi enemmän kuin yhtiön tuloksesta kertyvä vero valtiolle. Vaikka yhtiön nettotulos kaksinkertaistuisikin, on valtion kokonaisedun mukaista saada palkkatuloista kertyvä vero, koska lisääntynyt työllisyys vähentää työttömyyskustannuksia ja vastaavasti kiristynyt yhtiövero vähentää yrityksen kykyä ottaa lisää henkilökuntaa palvelukseen. Omistajille osingonnoston yhteydessä on syytä laittaa yksinkertainen yhtiöverotus, avoir fiscalin kaltainen vero, joka siis maksetaan vain nostettujen osinkojen osalta.

Yhtiön vakavaraisuus paranisi, riskinottokykyä jakaisi myös enemmän verottaja ja yhä useampi hanke täyttäisi edellytykset, joilla yrittäjän kannattaa pyrkiä kasvattamaan yritystään. Viron käyttämän veromallin vaikutukset ovat saman suuntaisia.
Poliittisesti yhteisöveron laskeminen nollaan ei liene kovin helppoa. Mielipideympäristössä oletetaan, että kaikkia pitäisi verottaa entistä enemmän. Sen tien eteenpäin kulkeminen johtaa vain entistä suurempiin ongelmiin.

Palaako SOTE lähtöruutuun?

Afrikan tähdessä nopan ollessa epäsuosiollinen pelaaja palaa lähtöruutuun. Kovalla väännöllä ja kiristyksillä aikaansaatu 18 alueen malli on vain pieni jäävuoren huippu niistä ongelmista, jotka odottavat ratkaisua – tai joihin ei edes löydetä ratkaisua. Suunniteltujen alueiden vaihteluväli 100.000 – 1.300.000 asukkaaseen tekee säännösten laatimisen vaikeaksi niin, että ne olisivat kaikissa kokoluokissa järkeviä.

On ilmeistä, että kussakin maakunnassa valitaan yleisellä vaalilla, todennäköisesti kunnallisvaalien yhteydessä, sote–alueen valtuutetut. Keski-Uudenmaan kunnat tietysti kuuluvat Uudenmaan maakuntaan, mutta valtiollisista eduskuntavaaleista poiketen samaan vaalipiiriin tulisi kuulumaan myös Helsinki. Laskennallisesti voidaan kuvitella, että valituksi tuleminen edellyttää 6.000 – 8.000 äänen saamista per ehdokas. Isoissa kaupungeissa tämä ei ole kovinkaan vaikeaa, mutta kaikki muut kunnat paitsi kolme suurinta, Helsinki, Espoo ja Vantaa, ovat ehdokkaille lähes mahdottomia, mikäli tavoittelee läpimenoa. Kysyessäni asiaa ministeri Tarastilta hän myönsi ongelman. Pienten kuntien yhteinen etu olisi vaatia jonkin näköinen tilannetta tasapainottava kiintiöosuus eri kokoisille kunnille, muuten perustuslain vaatima demokratia jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Avoimena on myös, miten valitaan ne toimipisteet

Avoimena on myös, miten valitaan ne toimipisteet, joissa toiminta jatkuu ja toivottavasti entistä tehokkaampana. Kuka ja miten omistaa tai vuokraa toimipisteiden kiinteistöt, ja kenen vastuulle jää ne, joita ei enää jatkossa tarvita aikaisempaan tehtäväänsä. Oletettavasti palvelut keskittyvät ainakin vaativimpien palveluiden osalta. Todennäköisesti kuitenkin terveyskeskukset Uudellamaalla säilyisivät nykyisillä paikoillaan. Sairaaloiden kanssa ja ennen kaikkea ehkä synnytyssairaaloiden osalta on jo nyt näköpiirissä keskittymistavoite.

Oman lukunsa aiheuttaa palkkaharmonisointivaade, kun Uudellamaalla palkat ovat selvästi Helsingin seutua alhaisemmat. On oletettavaa, että saman organisaation samanlaisissa tehtävissä vaaditaan kaikille palkkaharmonisoinnin mukaista palkka- ja etuisuustasoa. Valtakunnan tasolla on arvioita, että kustannuksia syntyy 500 miljoonaa euroa lisää vuodessa. Ainakin ammattiyhdistysliike on jo ilmoittanut, että tämä on erinomainen tilanne vaatia ”lisää liksaa”. Vastaavasti koko sote –uudistuksen tavoitteena on saada 3000 miljoonan säästö aikaan. Puheet kuitenkin mahdollisista säästöistä ovat jatkuvasti lieventyneet ja enemmistö valmistelijoista ei ehkä usko koko säästöjen mahdollisuuteen.

Kokonaisuutena sote –uudistus on Suomen itsenäisyyden ajan haasteellisin hallinnollinen muutos. Peruskouluun siirtyminen 40 vuotta sitten oli pikku juttu. Mutta se toteutettiin Lapista lähtien maakunta per vuosi vauhdilla korjaten ja parantaen joka kerta kokemusten perusteella, kun uudistus eteni etelän suuntaan.

Vaikuttaa siltä, että realismia olisi ollut tyytyminen esimerkiksi pelkästään terveydenhoidon uudistamiseen.

Keravalta kuuluu hyviä uutisia

Kovin monelta paikkakunnalta ei tällä hetkellä kuulu myönteistä, Keravalta kuuluu. Muutaman vuoden Keravalla toiminut, aiemmin vantaalainen, jätepaalaimia valmistava Europress on saanut erittäin suuren tilauksen. Yritys tarvitsee lisää työvoimaa, joka näinä aikoina on poikkeuksellisen hyvä uutinen. Tämäntapaisia yrityksiä tarvittaisiin lisää, ja Kerava hyvän sijaintinsa vuoksi valikoitui myös Europressin toimipaikaksi. Pääkaupunkiseudun markkinat ja korkeatasoinen työvoima ovat myös Keravan vahvuuksia, mutta kuntien välinen kilpailu pääkaupunkiseudulla on armottoman kovaa. Kerava kuitenkin nopeana kaavoittajana pystyy reagoimaan asiakkaiden erityistarpeisiin, kuten aikanaan Sinebrychoffin puhtaan veden tarpeeseen sekä jäteveden käsittelyyn.

 

Keravan aneeminen keskusta on ollut erilaisten neuvotteluiden kohteena kiinteistöinvestoinneista päättävien kanssa yli 10 vuotta, mutta rakennuslain uudistus on tehnyt tiettyjen asioiden läpiviennin vaikeaksi. Myymälät ja liiketilat palveluineen ovat kilpailukeino myös hankkia asukkaita ja kehittää kaupunkia. Keravan keskusta, jossa aikanaan sijaitsi maan pisin kävelykatu, on näivettynyt ja liikkeiden asiakasvirrat heikentyneet. Uusien asukkaiden määrä keskustassa tuleekin kasvamaan, kun Kesko ja SRV yhdessä toteuttavat Keravan suurimman yksittäisen rakennusinvestoinnin, johon tulee kymmenittäin liikkeitä ja asukkaita lähes 700. Ne tuovat uudelleen elävyyttä ja palveluja kaikille keravalaisille mutta ennen kaikkea virkistävät keskustan kilpailukykyiseksi ostospaikaksi ulkokuntalaisillekin.

 

Pitkällisten neuvottelujen lopputuloksena tehdään tällä hetkellä tienrakennustöitä 148 tien risteyksessä, Hyrylä –Kulloontien Keravan kohdalla. Jo nykyisin ennen rakennustöitä liikenne ruuhkautui ja hidasti työmatka- ja tavaraliikennettä kiusallisesti. Kustannuksiin joutuvat ottamaan osaa valtion ohella Kerava ja Sipoo. Osasyynä on tietysti Sipoon puolella oleva SOK:n terminaalit ja varastoalue. Se on yksi maan suurimmista rakennushankkeista tällä hetkellä. Tietysti se luo työpaikkoja myös keravalaisille, mutta aiheuttaa juuri nyt edellä mainittuja liikenneruuhkia, kunnes rakennustyöt tieverkon osalta on saatu toteutetuksi.

 

Keravan Energia Oy panostaa myös uusiutuvaan energiaan toteuttamalla Huhtamon alueella aurinkopaneeleihin pohjautuvan voimalan. Se siis tuottaa sähköä, jota yksittäinen käyttäjäkin voi katolle asentamallaan paneelilla saada omaan käyttöönsä. Aurinkopuistolla investointi saadaan toteutetuksi yhteishankintana halvemmalla, ja keravalaisilla asiasta kiinnostuneilla on mahdollisuus vuokrata alle 5 euron vuokralla oma paneeli puistosta.

 

Kolmekymmentä vuotta sitten Keravan Saviolle tehtiin aurinkokylä valtion avustuksella. Ajatuksena oli kerätä kesän aikana suureen 1000 kuution vesisäiliöön lämpöä talven varalle. Hanke epäonnistui, koska säiliö talven aikana rakennevirheen takia vuoti ja hyöty jäi saamatta. Talot jäivät, paneelit myytiin. Mutta jo silloin Kerava kulki innovatiivisena kaupunkina ja tien näyttäjänä uusiutuvan energian hyödyntäjänä.

Yrityskauppa – suuri mahdollisuus vai uhka

Yrittäjä joutuu ennen pitkää miettimään, miten oma yritys jatkaa elämäänsä. Päättyykö sen toiminta, vai löytyykö jostain uusi halukas ostaja jatkamaan sen toimintaa. Yrittäjä laskee usein saavansa yrityksen myynnistä suurimman osan omasta eläkkeestään, kun on jättänyt aikanaan työtuloilmoituksen minimiin eläkettä maksaessaan. Valitettavasti lähes puolet yrityskannasta ei löydä yritykselleen jatkajaa eikä ostajaa, joka toisi yrittäjälle tarvittavan eläketulon. Katkera paikka, johon ei paljoa enää jälkeenpäin ole korjausmahdollisuutta.

 

Yrityskauppa tulee enemmin tai myöhemmin väkisin vastaan samoin kuin eläkkeelle jäänti. Järkevä yrittäjä ryhtyy muodostamaan omaa varallisuusasemaansa monipuolisemmaksi esimerkiksi rakentamalla pörssiosakkeista salkun, jota kartuttaa jatkuvasti ja käyttää myös osingot samaan tarkoitukseen. Tuotto on käytännössä noin kaksinkertainen verrattuna työeläkeyhtiöiden indeksin kehitykseen. Sen lisäksi osakesalkun likvidiys on merkittävä etu rahoitustilanteen vaatiessa oman osuuden kattamista esimerkiksi laajennusinvestointien yhteydessä. Jos yrittäjä pystyy sijoittamaan esimerkiksi kahden kuukauden palkan vuosittain salkkunsa kasvattamiseen, 30 vuoden kuluttua salkun arvo voi olla suurempi kuin pienen yrityksen myyntiarvo. Viisas yrittäjä toimii pitkäjänteisesti oman eläkkeensä suhteen.

 

Vain 15 % yrityksistä siirtyy seuraavalle polvelle. Mitä myöhemmäksi sukupolvenvaihdos jää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä lapset ovat jo valinneet uransa eivätkä halua palata vanhempiensa yrityksen jatkajaksi. Uudessa hallitusohjelmassa on maininta yrityksen myymisestä myös avainhenkilöille, ja tätä tilannetta tultaisiin helpottamaan veronkevennyksin. Tämä ratkaisu on myös ostajan kannalta parempi kuin heikommin tunnetun ulkopuolisen yrityksen osto. Kauppaa voidaan tehdä myös osittain ja määräysvalta irrottaa määräajaksi, jolloin myös verotus on kevyempää eikä siihen sisälly perintöveron heikentävää rasitusta yrityksen käyttötalouteen. Sukupolvenvaihdokset rahoitetaan lähes aina yrityksen osinkotuloilla, jolloin uuden yrittäjän alkutilanne on aina taloudellisesti tukalampi kuin edellisen omistajan. Suomessakin olisi syytä vielä kerran pohtia perintöverosta luopuminen, koska juuri nyt tässä taloudellisessa tilanteessa kasvun aikaansaaminen on koko kansan yhteinen etu. Ruotsi luopui perintöverosta ja varallisuusverosta juuri talouden vauhdittamisen perusteella.

 

Yrityskaupan avulla yritystoiminnan kasvattaminen on nopeinta, mutta ei välttämättä helpointa. Puolet kaupoista epäonnistuu suhteessa odotuksiin. Epäonnistuminenkin on syytä ottaa huomioon, jos riski siitä on niin suuri, ettei sitä pystytä kantamaan. Kun epäonnistuminen on näin todennäköistä, valmentautuminen kaupan tekemiseen on syytä tehdä perusteellisesti. Omasta yrityksestä luopuminen on henkisesti useiden vuosien prosessi, mutta ostotilanne saattaa syntyä ennalta arvaamatta, jolloin ei enää ole aikaa yritysoston opettelemiseen. Ostaminen vaatii usein asiantuntijoiden käyttöä, vaikka oltaisiin ostamassa oman toimialan toista yritystä. Yrityskaupan hintaan verrattuna asiantuntijoiden käyttö on halpa kustannus välttää väärää ostosta.

Myös verotus tulee vääjäämättä merkittäväksi tekijäksi yrityskaupan suunnittelussa. Osakekaupassa ei synny poistettavaa omaisuutta, mutta mikäli ostetaan vain koneita, laitteita tai tuoteoikeuksia, poisto-oikeus yleensä syntyy. Yli 50 %:n osakekannan siirtymisen yhteydessä vanhat tappiot eivät automaattisesti jää voimaan, vaan ne on anottava, jotta niitä voitaisiin myöhemmin käyttää hyväksi. Riskin pienentämiseksi kaupan jaksottaminen ajallisesti ja mahdollisen option varaaminen kannattaa harkita. On syytä pohtia etukäteen, miten yhtiö otetaan haltuun ja onko ostajalla riittävästi asiantuntevia henkilöitä, jotka välittömästi voidaan ohjata ostettuun yritykseen.

On myös syytä ratkaista etukäteen, jääkö vanha omistaja – kuinka pitkäksi ajaksi ja millä ehdoilla – takaamaan kaupan onnistumista.

Keppiä ja porkkanoita

Pysähtyneisyyden aika näyttää päättyneen. Uusi hallitusohjelma pöllyttää suomalaista yhteiskuntaa enemmän kuin mikään 20 vuoteen. On syytäkin, Suomi on jäänyt muiden verrokkimaiden vauhdista ja velkaantumisen päättyminen on nyt ensimmäistä kertaa näköpiirissä. Maksettavaa jää seuraaville sukupolvillekin.

 

Vaikka hallitusohjelma on kattava ja osin koviakin vaikeuksia aiheuttavia, on karsinta ollut pakko tehdä. Tähänastinen elvytyskään ei ole juuri tilannetta parantanut, koska ei ole Suomen kustannustasolla vientimarkkinoilla kilpailukyky. Hallitusohjelmassa puututaan moniin yksityiskohtiin, mutta hiomista oin ylin kyllin. Idea avokonttorista sopiikin tähän tilanteeseen. Vaikka karsintaa tehtiin ohjelmatyön yhteydessä harkitusti mutta kovalla kädellä, näiden päätösten toteuttamiseen on vielä matkaa. Lakeja on muutettava roppakaupalla kuitenkin niin, että toivottua talouskasvua ei vaaranneta huonolla lainsäädännöllä.

 

Kunnallishallinnon kustannusten keventäminen miljardilla ja sote –uudistuksen hiominen toteutuskelpoiseksi ja kustannuksia alentavaksi samalla asiakasystävällisemmäksi, ei ole yksinkertainen asia. Koko hankkeeseen liittyy paljon tunnevaltaisuutta ja riskinä on, että palkkaharmonisoinnin kautta ei synny moneen vuoteen kustannusten säästöä, vaan kustannukset nousevat sadoilla miljardeilla vuodessa.

 

Kun kuuntelee eri etujen valvojien mielipiteitä, joille tulee nyt muutospaineita, jää ihmettelemään, onko johtavissa asemissa olevat ihmiset kyvyttömiä näkemään Suomen kokonaistilannetta ja sen johdosta haluttomia osallistumaan kaikkia koskeviin talkoisiin. Voi myös olla niin, että yhteiskunnan erilaiset tuet ja avustukset ovat niin kattavia, että omatoimisuus ja uusien ratkaisujen etsiminen jo omankin toiminnan osalta tuottaa ylen märin tuskaa ja ahdistusta. Tämä käy ilmi, kun kuuntelee palkansaajapuolen kommentteja, kuinka kauheaa jatkossa tulee olemaan, kun hallitusohjelma on tämmöinen. Ei muuten olisi, jos työntekijäjärjestöt olisivat olleet vähän kaukonäköisempiä 5 vuotta jahnatussa eläkeratkaisussa ja suhtautuneet Sipilän yhteiskuntasopimukseen edes uteliaina. Nyt voi käydä niin, että AY –oligarkia on pelannut itsensä hankalaan asemaan. Etuoikeudet yhteiskunnassa tulevat raukeamaan yksipuolisiin hallituksen toimenpiteisiin, mikäli neuvotteluhalukkuutta ja yhteisymmärrystä ei saada aikaan. Sen seurauksena vielä menetetään merkittävä määrä veronalennuksia ja työpaikkoja.

Hallitusohjelma on vajaat 40 –sivuinen, siis yli puolet pienempi kuin edellinen. Onneksi siellä on selkeissä epäkohdissa nähtävissä ratkaisut, joita haalitus tulee toteuttamaan ja monimutkaisissa kysymyksissä selvitysvaade ennen päätösten valmistelua. Myös yrittäjille tärkeä paikallisen sopimisen mahdollisuus näyttää aukeavan, joka antaa joustavuutta nyt ensimmäisien kerran myös niille yrityksille, jotka kuuluvat yleissitovuuden piiriin kuulumatta työnantajaliittoon. Vihdoinkin perustuslakia tulkitaan sopimusvapauden osalta oikein. Myös monia muita asioita, joilla on vaikutusta yrittäjän elämään, on hallitusohjelmassa lueteltu, kuten pienyrittäjien ALV:n muuttuminen maksuperusteiseksi, jolloin yrittäjien ei tarvitse maksaa omista rahoistaan valtiolle meneviä veroja.

 

Koeajastakin on maininta sen pidentämisestä, mikä yrittäjän kannalta vähentää rekrytoinnin epäonnistumisen riskiä. Paljon muitakin yksityiskohtaisia asioita on lueteltu, mutta aika näyttää, minkälainen ehdotus niistä valtioneuvostolta eduskunnalle tulee. Ehkäpä on toiveissa elää, että työnvälitystoiminta voisi osin tulla yksityiseksi liiketoiminta-alueeksi, jos työtön saa palvelusetelin, jolla voi valita, kuka etsii hänelle työpaikan. Haasteet ovat hallituksella kovat ja onnistumista toivoo nyt lähes koko Suomen kansa tai ainakin ne, jotka ymmärtävät, missä tilanteessa maa on.

Sipilä ja Viron veromalli

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Juha Sipilä kommentoi Eduskunnan täysistunnossa listaamattomien yhtiöiden verokohtelua liian lieväksi. Salissa kuului kohahdus ja vastakkaiset näkemykset tulivat melkeinpä joka puolelta salia. Istunnon jälkeen Juha kysyi minulta mielipidettäni. Totesin hänelle, että nykyisellä verokannalla liian paljon pääomaa siirtyy muihin investointikohteisiin, kun tarve olisi, että Suomeen syntyisi lisää pieniä ja keskisuuria vientiin pystyviä yrityksiä. Viimeisessä pääomaverouudistusten sumassa muokkautui listaamattomien yhtiöiden verotus progressiivisemmaksi kuin aiemmin. Vastaavasti muista pääomatuloista, kuten kiinteistöistä saadut vuokratulot, verotetaan lähes lineaarisella verokannalla, jonka maksimi on 32 %. Keskisuurten, hyvin menestyvien yritysten verokanta omistajan näkökannalta katsottuna ylittää 40 %. Näiden yritysten kohdalla on otettava huomioon myös perintövero 25 vuoden välein ja aivan erityisesti silloin, kun omistus on jo jakaantunut alle 10 %:n osuuksiin. Asiantuntevat yrittäjät ovatkin siirtäneet pääomapanostaan vähemmän riskiä sisältäviin hajautettaviin kohteisiin, kuten pörssiosakkeisiin.

 

On ymmärrettävää, että Virossa käytetty veromalli yritysverotuksen osalta tulee jatkuvasti suomalaisia yrityksiä vastaan, varsinkin, jos ne joutuvat kilpailuun virolaisten yritysten kanssa. Sikäläisen verolainsäädännön ydinajatus on, että veroa maksetaan, jos osinkoa nostetaan ja päinvastoin, veroa ei makseta, jos osinkoa ei makseta. Tämä jättää virolaisyritykseen tavallaan valtion riskillä olevaa pääomaa käytettäväksi esimerkiksi yrityksen kasvuun tai vakavaraisuuden parantamiseen. Lisäksi sen seurauksena myös ulkopuolisen rahoituksen, esim. pankkilainoituksen saaminen alhaisella korkokannalla helpottuu.

 

Edellä mainittu järjestely on omiaan nopeuttamaan virolaisyritysten kasvua. Ennen kaikkea tämä on tärkeää, kun esimerkiksi digitalisoitumisen myötä avautuu uusia liiketoimintamahdollisuuksia. On kuitenkin väitetty, että jos Suomi siirtyisi samaan järjestelmään, Suomessa valtio menettäisi yhteisöverotuoton kokonaisuudessaan. Silloin se tarkoittaisi tietysti sitä, että yritysten omistajatkaan eivät saisi mitään. Viron veromallissa valtio kuitenkin saa palkkasumman kasvun kautta lisää verotuloja, koska kasvava yritys palkkaa lisää väkeä. Se vähentää työttömyyttä ja sitä kautta myös lisää paikallista ostovoimaa.

 

On omituista, että Aalto Yliopiston finanssioikeuden professori Heikki Niskakangas totesi EK:n veroseminaarissa Viron veromallin sellaiseksi, että sitä ei mikään sivistysvaltio voi ottaa käyttöönsä. Minun on vaikea arvioida virolaisten tai suomalaisten sivistyneisyyden järjestystä. Mielestäni joka tapauksessa ero on niin vähäinen, että olen valmis sietämään sivistyneisyydenkin heikkenemisen, jos sen vastapainona on Viron dynaaminen veromalli.

 

Keskustan viimeisimmässä hallituspaperissa Viron veromalli on vaihdettu voiton 25 %:n varausmahdollisuuteen. Epäilen, että Sipilän neuvonantajana esiintynyt Heikki Niskakangas on saanut mielipiteensä ujutettua Keskustan ohjelmapaperiin. Valitettava takaisku tilanteessa, jossa yritystoiminnan vauhdittaminen auttaisi meitä suomalaisia.

Stubb loisti TV:ssä 8.4.2015

Kokoomuksen vuorolla keskiviikkona Ylen iltauutisten jälkeen suorassa lähetyksessä Kokoomuksen puolesta oli vastaamassa puheenjohtaja Alexander Stubb. Kolmenvartin ohjelmassa kahden tv-toimittajan kyselyssä tuli esiin Stubbin asiantuntemus paremmin kuin missään aikaisemmassa lähetyksessä. Vaikka toinen toimittajista yritti ärsyttäen jatkuvilla kysymyksillään antamatta vastaajalle puheenvuoroa, ei Stubb hermostunut, vaan perusteli näkemyksensä huolellisesti ja uskottavasti. Varmaan osa katsojista ärsyyntyi toimittajan epäasiallisesta tyylistä. Katsojia kiinnosti enemmänkin, mitä Stubb vastaa, kuin toimittajan minäkeskeinen haastattelutyyli.

Suora lähetys on myös toimittajalle ammattitaidon mittapuuna lahjomaton. Kahden toimittajan ammatilliset erot tulivatkin lähetyksen aikana kiusallisesti moneen kertaan esille.

Keskustelussa käsiteltiin tuvallisuuspolitiikkaa, Venäjän tämän hetkistä toimintamallia ja miten uhkaavana sitä on Suomen kannalta pidettävä. Velkaantuminen oli tietysti kotimaan politiikan keskeisistä asioista. Esille tuli Stubbin usko ja luottamus valtiovarainministeriön virkamiesten laskelmiin. Ongelmaksi näyttää muodostuvan työmarkkinoiden ylikireän jäykkyyden purkamiseen liittyvät toimenpiteet. Stubbin mukaan nykyisen työttömyyden tasoa ei voida alentaa, ellei työllistymisen kynnyksiä voida alentaa. Yhtenä ratkaisuna hän näki ennen kaikkea nuorten ihmisten työnsaannin parantamisessa joustojen lisäämisen avulla. Hallituksessa, jossa sosialidemokraatit olisivat näistä asioista päättämässä, saataisiin ainakin megaluokan riita aikaan.

 

Kuultuamme Keskustan lääkkeet kasvun aikaansaamiseksi, ei talouspolitiikan peruslinjoissa ole merkittäviä eroja Keskustan ja Kokoomuksen välillä.

Illan 45 minuuttia varmasti rauhoitti Kokoomuksen kenttäväkeä ja äänestäjäkuntaa, niin vakuuttavan näytön esiintymisessään Stubb antoi.