Valtiolle ilmainen keino luoda 60.000 työpaikkaa

Harvoin eduskunnassa on puhuttu niin suurella itsevarmuudella ja tietämättömyydellä kuin yksin yrittäjien irtisanomiskiistasta käyty keskustelu oli. Sitä tultaneen jatkamaan, kun lakiesitys tulee ministeriöstä eduskuntaan.

 Kun yrittäjä palkkaa ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän, hänestä tulee työnantaja kaikkine velvollisuuksineen. Näiden yhteisvaikutus on monelle yrittäjälle niin suuri, että aloittavista yrittäjistä yli 90 % on tehnyt päätöksen, ettei koskaan palkkaa yritykseen ulkopuolista. Luku on kansainvälisesti erittäin korkea. Suomeen onkin syntynyt yksin yrittäjien suuri määrä, noin 70 000, suurempi kuin normaalissa kansantaloudessa tulisi olla. Keskustelussa vähäteltiin sitä, ettei yrittäjät palkkaisi heti väkeä, vaikka irtisanomismenettelyä jonkin verran lievennettäisiin pienissä yrityksissä.

 Yrittäjät harkitsevat kyllä palkkausta, jos monet asiat ovat kohdallaan. Tuotteille tai palvelulle tulee olla kysyntää niin, että toisellekin riittää työtä. Tarvitaan työtilat, koneet ja laitteet, tarvitaan käyttöpääomaa ja riskinottokykyä. Irtisanomiseen liittyvä riski on nykylainsäädännön mukaan yrittäjän vuosipalkasta puolet. Yrittäjä palkkaa henkilön ensin koeajalle ja sen jälkeen määräaikaiseen työsuhteeseen, ja jos kaikki menee hyvin, toistaiseksi pysyvään työsuhteeseen. Joissain tapauksissa kysymykseen tulee myös oppisopimuskoulutus. Työnantajajärjestön pääekonomisti esitti vakavissaan, että yrittäjä voisi palkata ensimmäisen työntekijän määräaikaiseen työsuhteeseen, mutta laki sanoo, ettei määräaikaista eikä oppisopimusta voi keskeyttää työnantajan puolelta. Rivikansanedustajiltakaan ei voi edellyttää, että he tuntisivat työlakeja tai -määräyksiä.

 Kun yrittäjiltä on kysytty, kuinka he palkkaisivat, jos lakia irtisanomisista modernisoitaisiin esim. Saksan malliin, heistä noin 60 000 ottaisi ensimmäisen työntekijän yritykseensä edellä mainittujen vaatimusten täyttyessä ja edellyttäen, että sopiva henkilö löytyisi. Aikaa kuluisi ehkä kolmisen vuotta, mutta ensimmäisen työntekijän palkkaamisen jälkeen palkataan toinen ja kolmaskin, jolloin todennäköinen lisätyöpaikkojen määrä olisi 50 000 – 60 000 pysyvää työpaikkaa.

 Suomen työllisyysaste tällä hetkellä on noin 72 %. Jotta kestävyysvaje saataisiin, tarvitaan 6 prosenttiyksikköä lisää työllistyviä. Edellä mainittu 60 000 on puolet tarvittavasta määrästä.

 Esitetty ratkaisu ei maksaisi valtiolle mitään, vaan toisi verotuloja ja vähentäisi työttömyyskustannuksia. Tällainen malli oli 70-luvulla Suomessa ja kun työttömyys kipusi 63 000:een, maahan muodostettiin hätätilahallitus. Nyt työttömiä on huomattavasti enemmän, kun työmarkkinoita on ”kehitetty” ja on saatu todennäköisesti maailman korkein kynnys työllistää ja työllistyä, minkä jokainen omalta osaltaan kantaa maailman toiseksi tiukimmalla verotuksella. Kunnia tästä kuuluu työmarkkinaosapuolille, jossa pientä yrittäjää, joka on ja on oleva todennäköisin uuden työpaikan luoja, ei ole koskaan kuultu.

Lasse Laatusen tie on routainen

Kansanedustaja Juhana Vartiainen on esittänyt ankaraa kritiikkiä EK:n entisen työmarkkinajohtaja Lasse Laatusen näkemyksistä. Vartiainen on todennut EK:n toimineen vuosikymmeniä kolmikannassa, johon Suomen perustuslaissa ei ole mitään viittausta. Tosiasiassa tämä toimintatapa on vienyt demokraattisesti valitulta eduskunnalta merkittävää lainsäädäntövaltaa. Vuosi sitten ilmestyneessä kirjassa Laatunen kuvailee yhteistä elämäänsä Lauri Ihalaisen kanssa. Yleissitovuus näyttää olevan se periaate, jolla työmarkkinoita ja siihen liittyviä lainsäädäntöasioita on sumeilematta ja suruttomasti hoidettu. Seurauksena on saatu synnytettyä sivistyneen maailman jäykimmät työmarkkinat, kaksinkertainen rakenteellisen työttömyyden taso ja huikea määrä työttömiä. Pienten yritysten ja ennen kaikkea aloittavien yritysten näkökulmia ei ole huomioitu paitsi antamalla heille yleissitovuuden kautta muita huonommat joustomahdollisuudet.

 

Juridisesti Suomessa on sopimusvapaus, mikä tässä asiassa tarkoittaa sitä, ettei yrityksen tai yrittäjän tarvitse kuulua työnantajaliittoon eikä myöskään työntekijän työntekijäliittoon. Tässä tilanteessa lain mukaan heillä on sopimusoikeus mm. irtisanomisehdoista siten, että irtisanomisaika ei saa olla työnantajan puolelta lyhyempi. Irtisanominen työehtosopimuksissa on määritelty tapahtuvaksi työlainsäädännön ja TES:N mukaisin ehdoin. Käytännössä ne ovat erittäin vaativat eikä mahdollista irtisanomista lainkaan missään tilanteessa. Erittäin painavaksi irtisanomisperusteeksi on oikeusasteissa katsottu vain sellaisia syitä, jotka ovat työnantajan kannalta erittäin vaikeasti toteen näytettävissä. Näistä syistä usein irtisanotuille maksetaan erilliskorvaus ja siten vältetään oikeudenkäynti. Pienyrittäjällä korvaukset yhdestä väärästä rekrytoinnista voivat olla ylivoimaisen suuria. Siksi monet yrittäjät jäävät ammatinharjoittajiksi eivätkä palkkaa koskaan ketään ulkopuolista. Pienissä yrityksissä yhdenkin henkilön ylimääräinen rasitus saattaa yrityksen taloudellisen tilanteen hankalaksi.

 

Suuremmissa yrityksissä työntekijöille voidaan usein räätälöidä hänelle sopivampi tehtävä ja irtisanomisen ehdottomat muotomääräykset hallitaan henkilöstöosastolla hyvin.

 

Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttää Eduskunta. Etujärjestöillä on oikeus esittää mielipiteitä. Työnantajalla on oikeus samoin esittää mielipiteitä. Ja joka tapauksessa kansanedustajalla on oikeus myös päättää asioista perustuslain mukaisesti. Kolmikannan oikeutusta Suomen lainsäädäntöön on syytä myös Laatusen pohtia ja kertoa kaikille muillekin, miksi tällainen järjestelmä, jossa poliittisia lakkoja voidaan toteuttaa mielin määrin ja aiheuttaa työnantajille kymmenien, ellei satojen miljoonien tappioita. Tällaisia sopimuksiako Laatunen pitää jatkossakin Suomen tienä, kun Vartiaisen tie ei kelpaa?

Lakia vietävä eteenpäin

Oikeustieteen tohtori Pauli K. Mattila ehdotti (HS 7.10), että henkilöperusteista irtisanomista helpottava laki saatettaisiin voimaan vasta sitten, kun on selvitetty, parantaako se työllistymisen edellytyksiä vai ei. Ehdotus ei ole toteuttamiskelpoinen. Etukäteen ei voida täydellisesti tietää esitettävien lakimuutosten vaikutuksia. Jos tätä edellytettäisiin, ei lainsäädäntöä voitaisi muuttaa lainkaan. Itse asiassa, yhtään lakia ei olisi koskaan voitu saattaa voimaan. Voin vakuuttaa, että nyt esitettävä muutos rohkaisee palkkaamaan. Tämä käy myös selvityksistä ilmi. Lisäksi se kiistatta parantaa tuottavuutta ja sitä kautta talouskasvua.

 

Yhteisymmärrystä kannattaa hakea, mutta erityisesti vaikeissa ja näkemyksiä jakavissa asioissa on kunnioitettava parlamentarismia. Hallituksella on valta esittää muutoksia ja eduskunnalla on valta niistä päättää. Suomen työllisyyskehitys laahaa nousukaudellakin lattiaa kilpailijamaihin verrattuna. Työttömyysaste on korkea. Työmarkkinoita on uudistettava, jotta Suomi säilyy hyvinvointivaltiona myös jatkossa. Työllistämisen kynnyksen alentaminen irtisanomista helpottamalla on siinä yksi keino. Vastuuttomat ja vahingolliset työtaistelutoimet pitää lopettaa.

Keravastako Suomen rautateiden toimivin risteysasema

Maamme rataverkon kehittämiseksi on suunnittelijoiden pöydillä monia uusia parannusvaihtoehtoja. Epärealistisin taitaa olla Helsinki-Tallinna tunnelirata. Sen kustannusarvio on lähempänä 15 miljardia, joten sen kannattavuudelle pelkästään pääomakustannusten johdosta ei löydy kestävää pohjaa.

 

Junarata Vantaan lentoasemalta päärataan olisi jo nyt tarpeellinen. Keravalta sen erkaantuminen – todennäköisesti maanalaisena tunneliratana – toisi muualta Suomesta aamulennoille kiirehtivät 2 tuntia aikaisemmin, ja tiheämmällä vuorovälillä juna antaisi enemmän vaihtoehtoja asiakkaille. Vantaan lentoasema on seudullisista työpaikoista suurimpia, ellei suurin, yli 8000 henkilöä työssä.

 

Rata on ollut suunnitelmissa pitkään, mutta nyt Finnair ja VR ymmärtävät koko maan edun olevan kysymyksessä. Kun lentorata erkanisi Keravalla, tulisi myös lentoaseman ja Pietarin välinen ratayhteys entistä voimaperäisemmin suunnitteluvaihtoehtoihin.

 

Pietarista päästäisiin Vantaan lentoasemalle alle 2 tunnissa, jolloin koko Pietarin alueen asiakaskunta voisi valita vaivatta myös Helsinki-Vantaan jatkoyhteyksiensä jatkopaikaksi.

Liikenne kuitenkin jättäisi myös paikallisliikenteelle kapasiteettia, jolloin vihdoinkin tai pitäisikö sanoa jälleen, Nikkilä-Porvoo välille syntyisi matkustajaliikennettä. Kaakkois-Suomen kannalta junaradan jatkuminen Porvoosta Loviisan, Kotkan ja Haminan kautta Pietariin mahdollistaisi tämän Suomen alueen voimakkaamman kytköksen pääkaupunkiseutuun. Tätä ratayhteyttä Kaakkois-Suomen merenrantakaupungit ovat toivoneet 150 vuotta. Toki tällä hetkellä kiertoteitse näiden kaupunkien satamien kautta on yhteys, mutta se ei palvele henkilöliikennettä.

 

Näiden hankkeiden kustannukset olisivat ehkä viidennes Tallinnan tunnelin kustannuksista ja ne voitaisiin toteuttaa vaiheittain. Nopeat junat, joiden huippunopeus ylittää 300 km/h, on lentoliikennettäkin parempi ratkaisu alle 500 km etäisyyksillä, koska lentoasemien turvavaateet kiristyvät ja hidastavat lentoliikennettä eivätkä lentokoneet pysähdy väliasemilla.

 

Suomi on sitoutunut myös sopeuttamaan hiilijalanjälkensä siten, että liikenteen osuudesta joudumme etsimään kaikkia mahdollisia keinoja vähentääksemme saastumista. Niin kauan kuin lentokoneet lentävät kerosiinilla, ei ole näköpiirissä, että lentoliikenteessä voitaisiin saada aikaan olennaista säästöä ilmastonmuutosta ajatellen. Junat kulkevat saasteettomalla sähköllä, mikäli se on tuotettu vesivoimalla tai ydinvoimalla.

Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Suomen perustuslaki oli 100 vuotta sitten maailman modernein. Se antoi äänioikeuden ja ehdokkuuden kaikille 23 vuotiaille suomalaisille. Suomen kansaa edustaa vaaleissa valittu eduskunta, jonka luottamusta valtioneuvoston tulee nauttia. Nämä elimet säätävät lakeja harkintansa mukaan.

Viimeisten 50 vuoden aikana tämä periaate on vähin erin rapautunut, tai rapautunut kokonaan työmarkkinoihin liittyvän lainsäädännön osalta. Jos toimialalla työnantajista ja työntekijöistä vähintään noin puolet kuuluvat järjestöihinsä, voidaan tehdä koko toimialaa koskeva yleissopimus, joka sitoo myös niitä, jotka eivät olleet kummallakaan puolella sopimusta tekemässä. Tämä periaate on pahassa ristiriidassa sopimusvapauden kanssa, etenkin, kun työehtosopimuksissa voidaan tehdä sopimuksen ulkopuolisille rasitteita, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan muiden yritysten ja henkilöiden toimintamahdollisuuksia. Tietääkseni missään muualla maailmassa ei ole tällaista sopimusjärjestelmää.

Kansainväliset vertailut, esim. OECD on todennut, että teollisuusmaista Suomen työmarkkinat ovat kaikista jäykimmät. Tämä käy ilmi nyt korkeasuhdanteen vallitessa, kun työttömien määrä Suomessa tällä hetkellä on noin 400.000. Työttömyys on länsimaihin verrattuna kaksinkertaisia. Ilman työtä olevien elämään sisältyy paljon hätää ja inhimillistä tuskaa, joka on pelkästään seurausta siitä, että työn tarjoaminen ja vastaanottaminen Suomessa on tehty vaikeaksi.

Nykyinen hallitus on pyrkinyt modernisoimaan työmarkkinoita. Tavoitteena on ollut nimenomaan työllisyyden parantaminen. Hallituksen toimien sekä suhdannetilanteen parantumisen seurauksena Suomeen on syntynyt muutamassa vuodessa 120.000 uutta työpaikkaa. Siitä huolimatta verotulot eivät riitä nykyisen yhteiskunnan ylläpitämiseen, vaan velkaannumme edelleenkin. Viimeinen kädenvääntö työmarkkinoiden kehittämisestä koskee irtisanomiskäytännön helpottamista pienemmissä yrityksissä. Kun henkilö ei enää selviydy tehtävistään, isommissa yrityksissä on mahdollista rakentaa muunlainen työtehtävä kuin aivan pienissä. Uudet työpaikat kuitenkin syntyvät pääosin alle 20 hengen yrityksiä. Isommat yritykset automatisoivat työtehtäviä, liikevaihto kasvaa, mutta työntekijämäärä supistuu. Yhden henkilön irtisanominen – kun asiassa ei ole edetty kaikkien monimutkaisten määräysten mukaisesti – maksaa yrittäjän vuosiansiosta puolet tai koko vuosiansion. Suomeen onkin syntynyt noin 70.000 ammatinharjoittajaa, jotka ovat päättäneet olla palkkaamatta ketään, kun riski epäonnistumisesta tuhoaa heidän yrityksensä.

SAK:n laittomat lakot sopivat kovin huonosti heidän jäsenistönsä edunvalvontaan, kun seurauksena on monen ihmisen pysyminen työmarkkinoiden ulkopuolella. Kannattaisi ottaa mallia Saksan työmarkkinoiden uudistamisesta vuosituhannen vaihteesta. Sen jälkeen Saksa on porskuttanut ylivoimaisena menestyjänä vuodesta toiseen EU:n 28 maan joukossa.

Kaiken lisäksi koko suomalainen yleissitova järjestelmä on joutumassa EU:n kieltämäksi, onneksi.

Valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä

Suomen perustuslaki oli 100 vuotta sitten maailman modernein. Se antoi äänioikeuden ja ehdokkuuden kaikille 23 vuotiaille suomalaisille. Suomen kansaa edustaa vaaleissa valittu eduskunta, jonka luottamusta valtioneuvoston tulee nauttia. Nämä elimet säätävät lakeja harkintansa mukaan.

Viimeisten 50 vuoden aikana tämä periaate on vähin erin rapautunut, tai rapautunut kokonaan työmarkkinoihin liittyvän lainsäädännön osalta. Jos toimialalla työnantajista ja työntekijöistä vähintään noin puolet kuuluvat järjestöihinsä, voidaan tehdä koko toimialaa koskeva yleissopimus, joka sitoo myös niitä, jotka eivät olleet kummallakaan puolella sopimusta tekemässä. Tämä periaate on pahassa ristiriidassa sopimusvapauden kanssa, etenkin, kun työehtosopimuksissa voidaan tehdä sopimuksen ulkopuolisille rasitteita, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan muiden yritysten ja henkilöiden toimintamahdollisuuksia. Tietääkseni missään muualla maailmassa ei ole tällaista sopimusjärjestelmää.

Kansainväliset vertailut, esim. OECD on todennut, että teollisuusmaista Suomen työmarkkinat ovat kaikista jäykimmät. Tämä käy ilmi nyt korkeasuhdanteen vallitessa, kun työttömien määrä Suomessa tällä hetkellä on noin 400.000. Työttömyys on länsimaihin verrattuna kaksinkertaisia. Ilman työtä olevien elämään sisältyy paljon hätää ja inhimillistä tuskaa, joka on pelkästään seurausta siitä, että työn tarjoaminen ja vastaanottaminen Suomessa on tehty vaikeaksi.

Nykyinen hallitus on pyrkinyt modernisoimaan työmarkkinoita. Tavoitteena on ollut nimenomaan työllisyyden parantaminen. Hallituksen toimien sekä suhdannetilanteen parantumisen seurauksena Suomeen on syntynyt muutamassa vuodessa 120.000 uutta työpaikkaa. Siitä huolimatta verotulot eivät riitä nykyisen yhteiskunnan ylläpitämiseen, vaan velkaannumme edelleenkin. Viimeinen kädenvääntö työmarkkinoiden kehittämisestä koskee irtisanomiskäytännön helpottamista pienemmissä yrityksissä. Kun henkilö ei enää selviydy tehtävistään, isommissa yrityksissä on mahdollista rakentaa muunlainen työtehtävä kuin aivan pienissä. Uudet työpaikat kuitenkin syntyvät pääosin alle 20 hengen yrityksiä. Isommat yritykset automatisoivat työtehtäviä, liikevaihto kasvaa, mutta työntekijämäärä supistuu. Yhden henkilön irtisanominen – kun asiassa ei ole edetty kaikkien monimutkaisten määräysten mukaisesti – maksaa yrittäjän vuosiansiosta puolet tai koko vuosiansion. Suomeen onkin syntynyt noin 70.000 ammatinharjoittajaa, jotka ovat päättäneet olla palkkaamatta ketään, kun riski epäonnistumisesta tuhoaa heidän yrityksensä.

SAK:n laittomat lakot sopivat kovin huonosti heidän jäsenistönsä edunvalvontaan, kun seurauksena on monen ihmisen pysyminen työmarkkinoiden ulkopuolella. Kannattaisi ottaa mallia Saksan työmarkkinoiden uudistamisesta vuosituhannen vaihteesta. Sen jälkeen Saksa on porskuttanut ylivoimaisena menestyjänä vuodesta toiseen EU:n 28 maan joukossa.

Kaiken lisäksi koko suomalainen yleissitova järjestelmä on joutumassa EU:n kieltämäksi, onneksi

Politiikkaa ei pelata yrityselämän säännöillä

Hjallis on istunut vieressäni Talousvaliokunnassa kolme vuotta. Hän on pyrkinyt Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja ehkä moneen muuhunkin tehtävään. Lopputulos oli turhautuminen, kun asiat eivät etene, kuten yrityksissä. Politiikkaa pitäisi hänen mielestään uudistaa sellaiseksi, kuten yrityksissä asiat hoidetaan; nopeasti ja tehokkaasti.

 

Yrityksen johto ja henkilöstö kokonaisuudessaan ajattelevat yrityksen toimintatavoista ja tavoitteista hyvin saman kaltaisesti. Näkemyseroja syntyy yleensä vain keinoista, joilla tavoitteisiin päästään. Jos olet ristiriidassa yrityksen strategian kanssa, hallitus erottaa toimitusjohtajan ja toimitusjohtaja erottaa työntekijän, joka ei hyväksy yrityksen arvoja ja tavoitteita.

 

Suomen tasavallan ylin päätöksentekoelin Eduskunta toimii täysin eri periaatteilla. Ihmiset ovat ryhmittyneet puolueiksi, joita erottaa erilaiset näkemykset aatteista ja monesta muustakin. Sisäisesti puolueen jäsenet ovat huomattavan usein samoista arvoista voimansa saavia. Eduskunnassa istuvat ne kansanedustajat, joiden puolueet ja he itse ovat saaneet riittävän kannatuksen. Edustuksellisuus tarkoittaa, että nämä 200 voivat käyttää aikansa lainsäädäntötyöhön. Heiltä edellytetään paneutumista itsenäisesti, valiokunnissa asiantuntijoiden ja ministerien näkemysten kuuntelemista ja kommentointia. Lähtökohtana on kuitenkin lähes aina ministeriössä laajalla valmistelulla aikaansaatu lakiehdotus. Valiokunta antaa oman näkemyksensä palautteena ministeriölle ja koko muulle eduskunnalle.

 

Toisin kuin yrityksissä, valiokunnassa ja eduskunnassa erilaiset näkemykset kuuluvat keskeisenä osana poliittiseen toimintaan ja päätöksentekoon. Oppositiopuolueiden toimintatavat vaihtelevat. Jotkut paneutuvat syvällisesti hallituksen esityksiin, joidenkin tavoitteena on häiritä ja ”räksyttää”. Siitä huolimatta asiat valmistuvat päätöksinä ja aikanaan lakeina. Tempo, joka yrityselämässä on viikkoja, on eduskunnassa kuukausia ellei vuosia. Hjallis oletti ja olettaa, että yrityselämän toimintatapa olisi parempi kuin nykyinen eduskunnan toimintatapa. Ei ole, vaan nykyinen toimintatapa ottaa huomioon erilaisten väestöryhmien oikeutetut vaatimukset ja tasapuolisuuden. Eduskunnassa yritysjohtajalle politiikan säännöillä pelaaminen on varmasti haasteellista, ellei sitä ole jo alun alkaen opetellut.

 

Jos SOTE –kanta muodostuu some –äänistä, onko koko edustuksellinen demokratia vaarassa?

Hesari isänmaan asialla?

Maanantai-aamuna Eduskunnan kuppila kuhisi. Kaikissa pöydissä puhuttiin Helsingin Sanomien sunnuntaina 17.12.2017 julkaisemasta sotilastiedustelua koskevasta jutusta. Asiaa tuntevat kansanedustajat olivat tyrmistyneitä. Kun vielä Helsingin Sanomien nykyinen ja entinen päätoimittaja tukivat julkisuudessa lehden tekemän jutun aineiston julkistamista, tuntui siltä, että nyt asiat ovat karanneet Helsingin Sanomien toimituksessa.

 

Vuonna 1995 tuli voimaan mediaa koskeva lainsäädäntö, jossa valtion turvallisuutta koskevien tietojen julkistaminen tai muuten levittäminen on ankarasti rangaistu – vähintään ehdollista. Perusteluksi ei näin ollen riitä, että halutaan Suomessa ylläpitää sananvapautta. Sananvapauttakin on yleisesti ottaen rajoitettu mm. kunnianloukkausta koskevalla lainsäädännöllä. Kyseessä olevalla lainkohdalla on haluttu suojella valtion turvallisuutta. Lehden toimitus vetoaa lukijan etuun. Jos lukija joutuu valitsemaan sananvapauden ja maan  turvallisuusuhalle välillä , luulen, että enemmistö on enemmän huolestunut turvallisuudestaan kuin sananvapaudestaan. Maissa, joissa turvallisuus on menetetty, on yleensä menetetty myös sananvapaus ja paljon muuta. Luulisi 100 vuoden itsenäisyyteen liittyvän tarpeeksi paljon opettavaisia tilanteita, jotka ovat olleet vähällä lopettaa Suomen itsenäisyyden.

 

Kun väitetään, että artikkeleissa olleet tiedot ovat yleisesti olleet julkisia tai tiedossa, on niiden julkaisemisella oma merkityksensä. Ne vahvistavat tai heikentävät niitä asioita, jotka ovat meistä kiinnostuneiden tiedossa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse maanpetoksesta, koska ei ole sota-aika. Muussa tapauksessa tulkinta voisi hyvin olla maan petoksesta tuomitseminen.

 

Toimittajat eivät voi tehdä juttuja välittämättä lainsäädännöstä. Käytännössä toimitus voi kirjoittaa hyvinkin viitteellisesti ja vihjailevasti joutumatta vastuuseen, koska kohteena olevat kokevat häviävänsä medialle ennen pitkää oikeudenkäynnissäkin voitetut jutut.

 

 Onko tässä tapauksessa kyse siitä, että on haluttu vaikuttaa Eduskunnan käsittelyssä olevan sotilaallista tiedustelua koskevan lainsäädännön sisältöön siten, että medialla jatkossa olisi nykyistä vapaammat kädet julkaista asioita, vaikka ne olisivat isänmaan edun vastaisia. Tällä hetkellä vaikutus näyttää kääntyneen täysin päinvastaiseksi.

 

 

SDP paniikkilaukassa – tapetaan yrittäminen Suomessa verotuksella

Sosialidemokraattinen vero-ohjelma tuli julkisuuteen 14.11.2017; vero-ohjelma koskee ns. tavallisia yrityksiä ja osingonsaajia. Kannatusluvut ovat olleet tylyä kyytiä demareille, jonka vuoksi lähestyvien eduskuntavaalien alla yritetään löytää jotain sellaista, jolla vihervasemmisto saataisiin takaisin demarien kannattajiksi. Nyt demarit esittävät yrittäjien verotukseen muutoksia, jotka johtaisivat työpaikkojen vähenemiseen, yritystoiminnan supistumiseen ja työttömyyden entistä pahempaan kierteeseen.

 

Jo nykyinen yritysverotus mukaan lukien osingon saajan verotus on erittäin ongelmallinen. Palkansaajan on vaikea hahmottaa esimerkiksi sitä, että osinkotuloihin ei liity samankaltaisia sosiaalietuisuuksia kuten palkansaajalla, eläkettä tai muuta vastaavaa. Tämän johdosta pelkillä veroprosenteilla vertaaminen näyttää yrittäjien kannalta liian hyvältä. Yrittäjä kuitenkin joutuu aina hankkimaan käyttöpääomaan ja investointeihin tarvittavan rahoituksen – jokaista työntekijää kohden toimialasta riippuen 50.000 eurosta miljoonaan euroon. Tästä velattomasta pääomasta yrittäjä voi tulouttaa itselleen 20 %:n verokannalla 8 %, mutta ei kuitenkaan yli 150.000 euroa. Ylimenevä summa verotetaan osingonsaajan verona siten, että kokonaisveroaste nousee ylimenevältä summalta yli 40 prosenttiin. Järjestelmä suosii pieniä yrittäjiä, joilla on paljon yritystoiminnassa omaa pääomaa, mutta estää yrityksen kasvun. Osittain tämän seurauksena Suomen yritystoiminnan kasvu on ollut ensisijaisesti yksinyrittäjiä, jotka eivät halua ottaa ketään ulkopuolista työsuhteeseen. Kun otetaan huomioon konkurssiriski ja yrittäjän vastuu itsestään sairauden tai työeläkkeen osalta, yritysverotus on varsin kireää. Sen seurauksena työllisyys ei juurikaan parane. Yritykset eivät kerta kaikkiaan pysty omalla tulorahoituksellaan kasvamaan riittävästi, jotta työllisyys paranisi.

 

Kaikesta tästä huolimatta SDP haluaa kiristää yritysten verotusta siten, että verotuksen jyrkät kynnykset tulisivat entistä pienempien yritysten kasvun esteeksi. Tosiasiallisesti yhteiskunnan edun mukaista on, että yritys kasvaisi ja työllistäisi. Yrityksen maksamista palkkasummista syntyy 10-30 kertaa parempi veronkanto kuin yrityksen yhteisöverosta. Yrityksen kasvulle ei valtion kannata asettaa mitään esteitä, paremminkin tulisi lisätä kannusteita. Näin juuri Viron veromalli toimii. Yritys ei maksa voitosta veroa, ellei sieltä oteta osinkoa.

 

SDP ehdottaa, että 8 %:n raja putoaisi 4 %:iin omasta vapaasta pääomasta, jonka ylimenevä osa joutuisi ankaran verotuksen kohteeksi. Lisäksi yli 90.000 euron palkkatulosta tulisi vielä lisävero. Yrittäjiltä poistettaisiin yrittäjävähennys sekä luovutustappioiden ja muiden tappioiden vähennysoikeutta rajattaisiin. Näiden seurauksena yhä suurempi osa yrittäjistä jäisi yksinyrittäjäksi ja työpaikkojen syntyminen muille käytännöllisesti katsoen vähenisi totaalisesti.

 

Toisin sanoen, SDP tekisi karhunpalveluksen, koska heidän perinteiselle palkansaajajoukolle ei olisi senkään vertaa työpaikkoja kuin nykyisin.